TrekkInn

Nikkaluokta — Abisko

Avatar: Tuomas Tolppi
Tuomas Tolppi

Kesän vaelluksen kohteeksi valittiin Ruotsin Lappi ja siellä nimenomaan Kebnekaisen alue. Reitti suunniteltiin siten, että lähtöpaikkana toimisi Nikkaluokta. Sieltä edettäisiin Kebnekaisen tunturiaseman kautta Singiin, josta käännyttäisiin pohjoiseen Kungsledeniä pitkin kohti Abiskoa. Lisäksi suunnitelmissa oli huiputtaa Kebnekaise sään niin salliessa.

Karttana oli käytössä Lantmäterietin tunturikartta BD6 Abisko – Kebnekaise – Narvik, joka hankittiin Ruotsin lantmäterietin verkkokaupasta.

Nikkaluokta – Kebnekaise

Lähtö tapahtui siis Nikkaluoktasta. Alkumatka edettiin tunturikoivikossa leveäksi tallautunutta polkua ja vastaantulijoita oli runsaasti. Laddujärven itäpäästä lähteneen venekuljetuksen avulla olisi ollut mahdollista lyhentää kävelymatkaa noin viisi kilometriä, mutta eihän tänne oltu lähdetty veneellä seilailemaan.

Laddujärvi jäi taakse ja reitti alkoi vähitellen nousta ylemmäksi. Soiden ylityksiin oli rakennettu pitkospolut. Ilma viileni ja tuuli yltyi – oltiin avotunturissa. Kävimme Kebnekaisen tunturiasemalla katsomassa viimeiset sääennusteet seuraavalle päivälle. Luvassa oli sateista ja tuulista seuraavalle päivälle Kebnekaisen alueelle. Näytti siltä, että Kebnekaisen huiputus jäisi toiseen kertaan.

Ilta oli jo pitkällä, joten oli aika ruveta katsomaan sopivaa telttapaikkaa. Sellainen löytyikin noin kilometri tunturiasemalta länteen. Emme olleet luonnollisestikaan ainoita telttailijoita tuolla alueella. Tuuli, joka oli yltynyt myrskyksi jatkui aamuun asti. Yöunesta tuli siten katkonaista telttakankaan lepattaessa äänekkäästi. Vettäkin sateli, mutta onneksi vesi pysyi teltan ulkopuolella. Olipahan helppo ainakin tuulettaa teltta aamulla navakassa tuulessa.

Kebnekaise – Singi

Aamupalan jälkeen matka jatkui. Koskapa ylimmät tunturihuiput olivat pilvien peitossa, Kebnekaiselle kiipeämisestä luovuttiin. Seuraava tavoite oli Singi, jossa reitti yhtyisi Kungsledeniin. Matka jatkui upeassa Laddjuvaggin tunturilaaksossa. Iltapäivällä laskeuduttiin kohti Singin majoja.

Hieman alkoi jo väsymys tuntumaan jäsenissä, joten oli aika ruveta katsomaan sopivaa telttapaikkaa seuraavaksi yöksi. Ohitettin epäkuntoinen silta, joka meni Madirin puolelle. Pian tuon jälkeen noin kaksi kilometriä Singistä pohjoiseen poroaidan jälkeen löytyikin erinomainen paikka yöpymiseen. Juokseva vesi vieressä ja maisemat kohdallaan. Mitäpä sitä muuta voi vaeltaja vaatia.

Singi – Tjäkta

Hyvin nukutun yön ja kaurapuuron jälkeen oltiin valmiita uuteen päivään. Tarkoitus oli edetä Sälkan kautta aina Tjäktjaan asti, joten pitkä päivä olisi edessä. Vaellus oli suunniteltu siten, että joka toinen päivä olisi kovempi. Nyt oli se kova päivä. Edettiin pitkin toinen toistaan korkeampien tuntureiden reunustamaa Tjäktjavaggen laaksoa pitkin. Maisemiahan ei voi kyllin ylistää, ne täytyy käydä itse kokemassa.

Ilta oli jo melko pitkällä, kun saavuttiin jyrkän nousun jälkeen Tjäktjapassetiin (1150 mpy), Kungsledenin korkeimpaan kohtaan. Tjäktjapassetissa suoritettiin täydennystä ja tyhjennystä. Olihan siellä vieretysten puusee ja jokin meditaatioon tarkoitettu koppi. Pienen tauon jälkeen kävely jatkui. Ja kun kerran oltiin reitin korkeimmassa kohdassa, tiesi se alamäkeä seuraavaksi. Sehän sopi kovan nousuosuuden uuvuttamille vaeltajille.

Tulihan se viimein Tjäktjan autiotupakin vastaan. Mutta kun tuvilla ei yövytä, matkaa oli jatkettava eteenpäin ankarasta väsymyksestä huolimatta. Kolmannen yön telttapaikka löytyi kilometrin verran Tjäktjan tuvilta pohjoiseen. Sääskien seurassa nautitun iltapalan jälkeen käytiin levolle. Oli muuten ainoa paikka, jossa oli sääskiä tällä reissulla, mutta nyt niitä olikin sitten kunnolla.

Tjäkta – Alisjärvi

Aamutoimien jälkeen käytiin matkaan. Vuorossa olisi suunnitelmien mukaan hieman helpompi päivä. Tavoitteena Alisjärvi, jossa sijaitsi seuraava autiotupa. On kyllä hieman hassua puhua autiotuvasta, kun paikalla on majaisäntä (ruots. stugvärd) kaiken aikaa ja tuvasta löytyy kauppa, jonka tuotevalikoiman rinnalla kalpenee moni suomalainen lähiökauppa.

Alisjärvelle saavuttiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Alisjärvellä olisi ollut taas venekyytiä tarjolla, mutta jätettiin ne risteilyt tälläkin kertaa väliin. Järven rantamilla yövyttiin sitten neljäs yö. Tontti oli samaa taso kuin edellisetkin. Sen verran katsottiin teltan sijoitusta, että aamuaurinko paistaa sisäänkäyntiin.

Alisjärvi – Abiskon kansallispuisto

Oltiin siis saavuttu kansallispuiston alueelle. Se tiesi sitä, että telttailu oli sallittu ainoastaan sitä varten merkityillä paikoilla. Tunturien vapaus jäi taakse. Käytyämme Abiskojärven tuvalla hakemassa hieman täydennystä muonavarastoihimme jatkoimmme matkaa kohti Abiskoa. Reitti seuraili tällä kohtaa Abiskojärven rantaa.

Viidenneksi yöksi asetuimme Nissonjohkan leiripaikalle. Takana oli tämän vaelluksen kovin päivä. Matkaa tehtiin kaikenkaikkiaan noin 28 kilometriä. Niinpä maistuvan iltapalan jälkeen ei unta tarvinnut pitkään odotella.

Oltiin jo muutaman kilometrin päässä reissun päätepisteestä Abiskosta, joten vaellukseen varatusta viikosta oli vielä kaksi päivää jäljellä. Mitäs nyt tehtäisiin? No, päätettiin pistäytyä pikaisesti Abiskossa totuttautumassa ”sivistyneeseen maailmaan” ja palata sen jälkeen Nissonjohkan leiripaikalle nauttimaan helteisestä päivästä.

Abiskon kansallispuisto

Kuudennen päivän väsyneet vaeltajat viettivätkin reissussa rasittuneita kehoja Abiskojoen rannalla auringon paisteessa lepuutellen. Abiskon aluehan on matkailumainosten mukaan yksi Ruotsin aurinkoisimpia alueita. Ja nyt se kyllä piti täydellisesti paikkansa.

Kuudes yö nukuttiin samassa Nissonjohkan leiripaikassa, joten tällä kertaa säästyttiin leirin purkamiselta ja kokoamiselta.

Abiskosta kotimatkalle

Koitti vaelluksen viimeinen päivä ja edessä oli viimeinen pätkä. Muutama kilometri kävelyä Abiskon tunturiasemalle, josta noustiin Kiirunan kautta kotia kohti lähtevään bussiin.

Kategoriat ja avainsanat

Ei kommentteja

Alevahti.fi