Arctic by Cycle – Bikepackingiä Suomessa?

Arctic by Cycle on laaja bikepacking-reittiverkosto Lapissa. Osa reiteistä ulottuu Norjaan asti, ja tarjolla on niin maanteitä, hiekkateitä, mönkijäuria kuin kapeita polkuja.

Aikataulujen sopiessa päätimme käyttää yhden elokuisen viikonlopun tutustumalla tähän uuteen bikepacking-reittiverkostoon Suomessa.

Suunnitelmamme oli tosin pyöräillä vain pieni osa yhdestä Arctic by Cycle -verkoston reitistä. Näin saisimme kuitenkin pienen maistiaisen reitistöstä, ja kenties palaisimme reitin muihin osiin myöhemmin.

Vaikka reitillä tulisi olemaan asfalttiosuuksia, valitsin tällä kertaa pyöräksi maastopyörän. Yhtenä syynä valintaan oli maastopyörään omistamani tavarateline, joka nopeutti viime hetkille jäänyttä varusteiden pakkaamista. Tarakalle sidottavaan isoon kuivapussiin varusteiden pakkaaminen on helpompaa kuin pienempiin laukkuihin.

Tarakan ja kuivapussin lisäksi pyörässä oli toki kiinni bikepacking-laukkuja, kuten tankolaukku, pieni runkolaukku sekä kaksi ohjainkannatinlaukkua. Tällä kertaa otin mukaan myös pienen pyöräilyrepun. Retken kaikki ruoat olivat jälleen mukana, ja vedensaantia oli varmistamassa vedenpuhdistin.

Mikä on Arctic by Cycle?

Arctic by Cycle on Pyöräilykuntien verkoston suunnittelema ja markkinoima bikepackingiin eli retkipyöräilyyn sopiva reittikokonaisuus. Suomessa ja osin Norjassa kulkevan reittiverkoston kokonaispituus on 2000 kilometriä.

Kyseessä on siis reittiverkosto, joka koostuu useista lyhyemmistä reiteistä. Arctic by Cycle -reiteillä on osuuksia myös maanteillä. Näin maastoreittejä ja hiekkatieosuuksia on saatu yhdistettyä pidemmäksi yhtenäiseksi reitiksi.

Nyt osittain ajamamme reitti on nimeltään Arctic Post Route. Ylläkseltä alkava bikepacking-reitti päättyy Norjan Altaan, ja pituutta sillä on noin 350 kilometriä. Tästä reitistä on vieläpä tehty vaihtoehtoiset reitit, jotka poikkeavat tietyltä matkalta sopien paremmin joko maastopyöräilyyn tai gravel- eli hiekkatiepyöräilyyn.

Alkumatka reitistä kulkee osittain Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, joten alueella tulee olla huolellinen, että noudattaa puiston rajoituksia ja sääntöjä. Myös maastopyöräilijän etiketti on hyvä kerrata ennen lähtöä.

Suomessa bikepacking on saanut nopeasti suurta suosiota. Vaikka pyörillä on retkeilty ennenkin, ovat tällaiset reitit yhdistettynä varusteiden ja pyörien kehitykseen varmasti lisäämässä bikepackingin suosiota entisestään.

Päivä 1. Ylläs – Äkäsjärvi

Suunnitelmamme oli siis ajaa alkupätkä Arctic by Cycle -reittiverkoston Arctic Post Route -nimisestä reitistä. Viikonlopun kohtuullisen leppoisalla tahdilla tarkoituksemme oli edetä Ylläkseltä noin Pallaksen korkeudelle, josta palaisimme hieman eri reittiä takaisin Ylläkselle.

Lähdimme luontokeskus Kellokkaan parkkipaikalta, ja suuntasimme mukavan vauhdikkaaseen alamäkeen kohti pohjoista Äkäslompolon läpi pyöräillen. Turisteja näytti olevan liikkeellä yllättävän vähän, mutta olihan jo elokuun puoliväli ja vilkkain kesälomakausi ohi.

Ylläksen ja Pallaksen väliseltä maantieltä käännyimme Aakenuksentielle. Muutaman kilometrin jälkeen, heti Äkäsjoen ylitettyämme, reitti kääntyi metsätielle pohjoiseen. Hyväkuntoinen metsätie olikin mukava pyöräillä, ja matka taittui reipasta tahtia aurinkoisessa kesäillassa.

Koska pääsimme lähtemään Ylläkseltä vasta iltapäivällä, pian olikin jo aika etsiä ensimmäisen yön telttapaikka. Löysimmekin hienon telttapaikan mäntymetsästä Äkäsjärven eteläpään lähettyviltä. Puiden takana laskeva aurinko kruunasi ensimmäisen päivän, ja sopivan navakka tuuli piti hyttyset loitolla.

Päivä 2. Äkäsjärvi – Rauhala – Mustavaara – Jerisjärvi

Aamulla mukavan taustaäänen loi läheisen huskyfarmin haukunta ja ulina. Hieman kyllä herätessä kesti ymmärtää, mistä äänestä oikein oli kyse korvatulppien peittäessä selvimmät äänet.

Aamutoimien jälkeen matkamme jatkui kumpuilevaa metsäreittiä pitkin kohti seuraavaa hiekkatietä. Koska yön leiripaikalla ei ollut vettä lähistöllä, olivat vesivarat ehtyneet iltapalan ja aamupalan laitossa. Onneksi huomasimme tien viereiseen ojaan laskevan pienen puron solinan.

Noin kymmenen kilometrin hiekkatieosuuden jälkeen edessä oli asfalttitie ja Jerisjärven kiertäminen itäpuolitse. Huvitusta herätti selvästi hitaampaa vauhtia kulkenut pyöräilijä, joka innostui ilmeisesti kisailemaan ohitettuamme hänet. Koliseva ja rämisevä pyörä ilmestyi pian ohituksen jälkeen peräämme. Jäimme lopulta pienelle tauolle tienlaitaan ja annoimme ”kilpailijamme” jatkaa matkaansa rauhassa.

Jerisjärven itäpuolella poikkesimme pikaisesti Kittilän kunnan puolella Rauhalan kylän ohittaen. Rauhalan jälkeen käännyimme kohti länttä ja palasimme takaisin Muonion kunnan alueelle. Pian olikin edessä lounastauko, johon löysimme hienon paikan Jerisjärven rannalta.

Jerisjärven pohjoispuolelta ja Keimiötunturin eteläpuolitse kulkeneen asfalttiosuuden jälkeen käännyimme maastoreitille. Matkamme jatkui kohti Sammaltunturia ja Mustavaaran huippua. Ihmetystä aiheutti bikepacking-reittinä markkinoidulla reitillä oleva kieltomerkki pyöräilijöille.

Päättelimme, että kielto koskee ainoastaan talvea, sillä osa reitistä kulki latupohjalla. Ehkä tuohon voisi jonkun selventävän kyltin laittaa. Emme varmasti ole ainoita, joita pyöräilykieltomerkki ihmetyttää pyöräilyreittinä markkinoidun reitin varrella. Huolellisen reitin tarkistuksen ja varmistuksen jälkeen uskalsimme jatkaa matkaa.

Seuraavaksi matkamme jatkui kohti Sammaltunturin läheistä Mustavaaraa. Nousumetrejä kertyi nopeasti, ja pientä haastetta toi jyrkimpien kohtien irtonainen sora. Hiki virtasi, sillä aurinko porotti tässä vaiheessa päivää todella kuumasti.

Jyrkimmän nousun ohitettuamme jätimme pyörät reitin varrelle ja kävimme jalkaisin sekä Mustavaaran huipulla että Mustavaaran kodalla. Kota olikin uusi ja erittäin viihtyisä taukopaikka useine huusseineen. Uusi kota taisikin tulla jo tarpeeseen, sillä vanhemman tuvan katon olivat vallanneet yli metriset koivut.

Pitkän tauon sekä vesitäydennysten ja -tankkauksen jälkeen kävelimme takaisin pyörille, ja bikepacking-seikkailumme jatkui pohjoiseen Mustavaaralta vauhdikkaasti alas laskien.

Mustavaaralla taukoa pitäessämme olimme päättäneet, että käymme Pallasjärven rannalla Punaisenhiekan suositulla retkikohteella ja päivätuvalla.

Saavuttuamme Punaisellehiekalle huomasimme, että eräs perhe oli vallannut koko nuotiopaikan isoine puiden varaan ripustettuine Tentsile-puumajoitteineen. Nyt nuotiopaikalle ei juuri tilaa muille jäänyt, ja hienon maiseman peitti kyseinen teltta.

Kävijöitä Punaisellahiekalla riitti useita kymmeniä, joten ehkä majoitteen olisi voinut pystyttää vasta illemmalla, jotta muillekin olisi jäänyt tilaa.

Siirryimme suosiolla rantahiekalle hieman etäämmälle ruoanlaittoon. Kyllä kelpasikin kokkailla Pallasjärvi ja Pallastunturit näkyvissä!

Punaiseltahiekalta lähdettyämme täytimme jälleen vesipullot purosta. Mukava oli huomata ohikulkevan autoilijan utelut voinnistamme ja pärjäämisestämme. Olimme laittaneet pyörät tienviereen odottelemaan, ja itse ilmeisesti pyörimme tietämättömän ja osaamattoman näköisinä pulloja täyttämässä.

Punaisellehiekalle johtavan tien jälkeen palasimme Pallaksentielle ja käännyimme takaisin kohti etelää sekä Jerisjärveä. Tällä kertaa emme nousseet Mustavaaran reitille, vaan pyöräilimme välin asfalttitietä hyödyntäen. Tämä pätkä asfalttitiestä olikin todella hieno. Tiellä oli mukavasti korkeuseroja, mikä lisäsi houkutusta palata tielle joskus vaikkapa maanteitä kulkevalle bikepacking-reissulle.

Pian olimmekin jo takaisin Jerisjärven pohjoispuolella. Tällä kertaa lähdimme kiertämään järveä länsipuolelta samalla kiertäen myös Särkijärven.

Pientä ihmetystä herätti useiden autoilijoiden huolimattomuus porojen kanssa. Jos porot olivat vastaantulevien kaistalla, ohitettiin porot vauhtia hidastamatta. Oletus ilmeisesti on, että porot pysyvät paikallaan, eikä ymmärretä, että säikähtäessään poro voi sännätä mihin suuntaan vain. Erittäin vaarallisen ja hurjan näköistä toimintaa läheltä nähtynä.

Ilta olikin jo pitkällä, mutta telttapaikasta meillä ei ollut aavistustakaan. Telttapaikan etsintään menikin aikansa, kunnes kohtalainen paikka löytyi maantieltä risteävän tienpätkän päästä Särkitunturilta itään.

Takana oli kohtalaisen raskas ja kuluttava päivä. Kilometrejä kertyi noin 70, josta osa asfalttia, osa hiekkatietä ja osa metsäpolkua. Suurimman rasituksen toivat kuitenkin nousumetrit, joita päivän reitillä riitti rutkasti.

Päivä 3. Jerisjärvi – Äkäsjärvi – Ylläs

Aamu oli tyyni, joten aamupuuhissa riitti kavereita. Mäkäräiset ja hyttyset olivat erityisen innokkaita lentämään silmiin, mikä toi oman haasteensa aamupuuron syömiseen ja varusteiden pakkaamiseen. Olikin tavallista suurempi helpotus, kun saimme pyörät pakattua ja matkanteko pääsi jatkumaan vilpoisessa mutta aurinkoisessa säässä.

Pienen asfalttipätkän jälkeen edessä oli paluu ensimmäiseltä päivältä tutulle Äkäsjärveä myötäilevälle hiekkatielle. Hyvää saman reitin kulkemisessa on esimerkiksi se, että vesipaikat tietää ennakkoon. Täydensimme siis tutusta purosta vesipullot lounasta varten.

Hiekkatien jälkeisen metsäreitin jälkeen pysähdyimme sopivan tuuliselle aukealle ruoanlaittoon. Kiinnitimme huomiota nimenomaan siihen, että ruokapaikalla tuuli pitäisi hyttyset loitolla. Aamun hyttyset olivat riittävä annos tälle päivälle.

Kaikin puolin onnistuneen ruokatauon jälkeen edessämme oli mukavasti alamäkeen kulkeva hiekkatie. Pian olimmekin Aakenuksentiellä sekä viimeisellä asfalttiosuudella takaisin kohti Äkäslompoloa, Yllästä ja luontokeskus Kellokkaan parkkipaikkaa.

Loppunousu Kellokkaan luontokeskukseen Ylläkselle tarjosi hienon pyörämatkan viimeisen haasteen. Aurinko paistoi suoraan edestä eikä tuulestakaan ollut virkistämään. Edellispäivän nousumetrit tuntuivat mukavasti jaloissa, ja jos ensimmäisenä päivänä laskussa oli vauhtia, nyt nousu oli hidasta, vaikka pieni loppukiri molemmilta matkantekijöiltä irtosikin.

Takanamme oli lyhyt mutta mielenkiintoinen pyörämatka, joka tarjoili monenlaista alustaa ja kauniita maisemia. Maastopyörä oli reitille oikeinkin hyvä valinta, vaikka rullaavuus asfaltilla olikin merkittävästi matkakumppanin gravel-renkaita heikompaa.

Ehkäpä Arctic by Cycle -reitistön muihin osiin tulee palattua myöhemmin tai jatkettua nyt kulkemamme osuus loppuun asti…

Lisätietoa tästä bikepacking-reittiverkostosta löydät Pyöräilykuntien verkoston sivuilta.

Kategoriat ja avainsanat

• Kertomukset
• Bikepacking
• Retkipyöräily