Bikepackingiä Norjassa

Jo edellisen vuoden pyöräretki oli suunniteltu Norjaan, mutta koronan aiheuttamien rajoitusten takia reissusta luovuttiin. Nyt rajoituksia ei ollut, joten edelliskesän suunnitelmat päästiin vihdoin toteuttamaan. Edessä olisi bikepacking-matka Norjaan!

Suunnitelmamme oli ajaa autolla Narvikin lähistölle. Tämän jälkeen hyppäisimme satuloihin ja suuntaisimme Narvikista pohjoiseen kohti Bjerkvikiä, josta matka jatkuisi länteen Lofooteille johtavaa E10-tietä pitkin.

E10-tieltä lähtisimme pienemmille teille, ja tekisimme jonkinlaisen kierroksen, kunnes palaisimme takaisin Bjerkvikiin ja Narvikiin. Aikaa bikepacking-reissuun oli varattu kolme yötä.

Laukut oli pakattu äärimmilleen, sillä mukana oli kaikki reissun ruoat. Tarkoitus oli selvitä koko matka ilman täydennyksiä.

Muuten varustus oli aiemmilta retkiltä ja vaelluksilta toimivaksi todettua. Käytössä oli bikepacking-laukkuja ohjaustankolaukusta isoon satulalaukkuun. Vesipulloille olin hankkinut satulakiskoihin kiinnitettävän telineen. Näin sain käyttöön koko etukolmion täyttävän runkolaukun. Tällainen teline antaa osaltaan tukea myös satulalaukulle.

Päivä 1: Narvik – Bjerkvik – Skoddebergvatnet

Hyvä paikka autolle löytyi vuonon pohjukasta sopivan läheltä Narvikia. Iltapäivällä päästyämme lähtöpaikalle purimme pyörät sekä laukut autosta, ja valmistelimme pyörät lähtöä varten.

Teimme pikaisen pyörähdyksen Narvikiin, josta käännyimme pohjoiseen reilun kilometrin pituista Hålogalandin siltaa pyöräillen.

Pian sillan jälkeen toinen vesipulloistani hyppäsi pois pullotelineestä vauhdikkaan alamäen töyssyssä. Poimiessani pullon maasta huomasin, että pullon korkki oli rikkoutunut. Onneksi pullo toimi jotenkuten edelleen, joten suurta ongelmaa tuosta ei muodostunut.

Alkumatka Bjerkvikiin kulki hyvin viitoitettua pyöräilyreittiä sivuteillä. Pyöräilyreitin loputtua oli aika liittyä muun liikenteen sekaan Narvikin ja Bjerkvikin väliselle kapealle ja vilkkaaksi osoittautuneelle tielle.

Bjerkvikiin saavuttuamme pidimme pienen tauon, jonka jälkeen jatkoimme matkaa länteen. E10-tie jatkuu aina Lofooteille saakka, mutta tällä kertaa tekisimme lyhyemmän kierroksen hyödyntäen vain osaa tiestä.

Lukuisat asuntoautot ja -vaunut kertoivat, että käynnissä oli kesälomakausi. Lisäksi tiellä kulki runsaasti rekkoja. Pyöräily tällaisilla teillä on rasittavaa jo melusta johtuen.

Reittimme kulki kuitenkin pienempiä sivuteitä aina kun mahdollista. E10-tien rinnalla kulki lisäksi pitkiä pätkiä ilmeisesti vanhaa Lofooteille johtavaa tietä.

Pian Bjerkvikin jälkeen pienellä sivutiellä oli yksi matkan kovimmista nousuista. Kymmenet maalaukset asfaltissa vihjasivat, että kyseessä taisi olla suosittukin nousu. Taisipa tuossa olla Strava-segmenttikin.

Pienten navigaatiovirheiden ja kuin seinään loppuvan sivutien takia päädyimme välillä myös suolle ja pitkospuille. Siitä saimmekin mukavaa vaihtelua matkantekoon. Pitkospuilla ja polulla oli hyvä kulkea, sillä erikoisesti polku oli siistitty trimmerillä. Eivätpä kengät päässeet kastumaan kosteassa ruohikossa!

E10-tieltä käännyimme pohjoiseen kohti Grovin kylää. Löysimme ensimmäisen yön leiripaikan pian risteyksen jälkeen ennen Skoddebergvatnet-järveä.

Leiripaikan vieressä virtasi juomakelpoinen puhdas vesi, ja pienen etsinnän jälkeen alueelta löytyi kolme kohtalaista paikkaa teltoille.

Päivä 2: Skoddebergvatnet – Grov – Evenskjer – Liland

Aamu oli selkeä ja hieman viileä. Yöllä oli tullut jopa kylmä, mikä johtui lähinnä nukahtamisesta vähissä vaatteissa. Olin unohtanut osan vaatteista pyörälaukkuun, joten kävin yöllä hakemassa vaatteet pyörästä.

Aamuaurinko alkoi lämmittämään mukavasti, ja aamutoimien jälkeen matka jatkui pohjoiseen kohti Grovia. Alkumatka kulki rehevän metsän keskellä, kunnes maisema aukesi ja näkyviin ilmestyi niin Skoddebergvatnet-järvi kuin terävähuippuisia vuoria.

Tie oli mukavan kumpuilevaa ja mutkaista, ja välillä laskimme alamäkiä reilusti yli 50 kilometrin tuntinopeuksilla. Pian olimmekin jo Grovissa.

Kylän pieni kauppa antoi suuntaa Norjan hintatasosta. Suomessa reilun euron maksava pussipasta maksoi 50 kruunua eli noin 5 euroa. No, kyseessä taisi olla pienen kylän ainoa kauppa, mikä varmasti nosti hintatasoa entisestään.

Ostimme kaupasta pientä jälkiruokaa lounastauolle sekä hammasharjan yhdelle matkantekijälle, joka sellaisen oli unohtanut. Lounastauolle suuntasimme koulun ja päiväkodin piha-alueelle.

Tässäkin taukopaikassa panimme merkille, että piha-alueella oli reilusti pöytiä ja penkkejä. Tällaista pientä ylellisyyttä pyörämatkailija osaa arvostaa. Joskus pöytäryhmiä tai penkkejä ei tunnu löytyvän isoistakaan kylistä.

Grovista matka jatkui reipasta nousua pois meren rannalta. Ainakin itselle reilut korkeuserot tuovat lisää mielenkiintoa ja vaihtelua pyöräilyyn. Tasaisia ja vain pieniä korkeuseroja sisältäviä reittejä on joskus puuduttavaa pyöräillä.

Tällä etapilla tuli vastaan matkan ensimmäinen tunneli. Onneksi kyseessä oli lyhyt tunneli ja tie oli rauhallinen.

Jyrkähkön nousun jälkeen edessä oli lasku takaisin merenpinnan tasolle. Vauhdikkaassa laskussa nopeus nousi reilusti yli 60 kilometriin tunnissa. Tuollaisessa vauhdissa matka taittuu nopeasti. Muutaman kerran tuli vilkaistua, että onhan laukut kunnolla kiinni, eikä niistä roiku hihnoja…

Vauhdikkaan laskun jälkeen tulimme hienolle merenrantaa seurailevalle pienelle tielle. Alueella oli paljon maataloutta, ja erityisesti lampaita näkyi runsaasti.

Bikepacking-laukuin varustautuneet pyöräilijät herättivät selvästi positiivisia ajatuksia paikallisissa. Yksi matkan kohokohdista oli kotinsa ikkunasta iloisena vilkutteleva paikallinen vanhempi herrasmies. Onneksi huomasimme vilkuttelun ajoissa, jotta siihen kerkisimme myös vastaamaan!

Matka taittui joutuisasti hienoja merimaisemia ihaillen. Välillä kävimme vanhalla satamalaiturilla pitämässä taukoa ja ihmettelemässä kirkkaassa merivedessä uivia kalaparvia.

Vesihuolto näillä seuduilla oli vaivatonta. Vuorilta laskevista puroista oli saatavilla juomakelpoista vettä parhaimmillaan muutaman kymmenen metrin välein.

Nyt meren takana näkyvillä oli myös alkuperäisen suunnitelman varrella ollut Harstad. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin tehneet päätöksen reitin lyhentämisestä, sillä seuraavalle päivälle oli ennustettu reilua sadetta.

Ohitimme sillan, jolle olisi pitänyt kääntyä alkuperäistä reittiä kulkeaksemme ja saavuimme Evenskjeriin. Nopean kauppareissun ja ruokailun jälkeen sadetutkasta kävi selväksi, että sadetta olikin tulossa jo tälle päivälle. Sadealue oli vieläpä tulossa reipasta vauhtia suoraan kohti.

Hetken pohdimme, josko jäisimme ruokapaikkana toimineen koulun katoksen alle sateen suojaan. Päätimme kuitenkin pukea sadevaatteet päälle, ja jatkaa matkaa kohti sadepilviä.

Hetken pyöräilyn jälkeen alkoikin vähitellen sataa. Samalla teimme pienen navigointivirheen. Tällaisia virheitä on helppo tehdä, kun käytössä ei ole kummempaa GPS-laitetta, vaan reittiä tarkastellaan tarpeen tullen puhelimesta.

Matka jatkui sateisessa kelissä, mikä ei oikeastaan kummemmin haitannut. Tätä vartenhan niitä sadevaatteita mukana pidetään. Samalla tuli testattua vedenpitävät sukat toimiviksi pyöräilykäytössä ja kovassa sateessa.

Palasimme pieneksi hetkeksi Lofooteille johtavalle tielle, kunnes poistuimme jälleen pienemmille sivuteille. Tässä vaiheessa sade oli jo lakannut ja ilma alkoi kirkastua.

Hieno ilta-aurinko, rauhallinen tie lampaineen ja täydellisine merimaisemineen saivat unohtamaan, että ilta olikin jo yllättävän pitkällä, eikä telttapaikasta ollut aavistustakaan.

Lopulta päädyimme yöksi suon laidalle pienemmän tien varteen Lilandin lähistölle. Kolme kohtalaisen tasaista paikkaa teltoille riitti väsyneille pyöräilijöille. Lähistöllä oli jälleen lampaita, joiden ääntely ja kellojen kalkatus kuuluivat mukavasti telttoihin.

Päivä 3: Liland – Bogen – Bjerkvik – Narvik

Päivän suunnitelmana oli pyöräillä lähelle Narvikia viimeiseksi yöksi. Näin pääsisimme automatkalle aikaisin seuraavana aamuna. Sääennusteet lupailivat edelleen päivälle reiluja sateita.

Aamulla matkamme jatkui E10-tietä pitkin kohti Bjerkvikiä. Ohitimme risteyksen, josta ensimmäisenä päivänä olimme kääntyneet pois E10-tieltä kohti pohjoista ja Grovin kylää. Hyödynsimme jälleen kaikki mahdolliset sivutiet, ja tulomatkasta viisastuneina vältyimme jopa joutumasta suolle.

Ennen Bjerkvikiä alkoi ennustettu sade. Saavuttuamme Bjerkvikiin pidimmekin pitempää taukoa katoksen alla suojassa sekä paikallisessa halpakaupassa ihmetellen ja lämmitellen.

Suunnitelmamme kahvitauosta huoltamolla peruuntui, kun paikka oli tupaten täynnä matkailijoita eikä paikassa ollut yhtään vapaata pöytäpaikkaa.

Sade jatkui edelleen eikä osoittanut laantumisen merkkejä — oli kuitenkin aika jatkaa matkaa kohti Narvikia.

Seuraavaksi suunnitelmana olikin viettää aikaa Narvikissa. Edessä olisi siis jo tuttu kapeaksi ja vilkkaaksi osoittatunut tie Bjerkvikistä Narvikiin. Tällä välillä emme turhaa pysähdelleet, vaan enemmänkin kiihdytimme vauhtia. Näin saisimme reissun tympeimmän tienpätkän nopeasti ajettua — tällä kertaa vieläpä reilun sateen ja kovan tuulen kera.

Väli meni yllättävänkin vaivattomasti sateesta ja jatkuvasta autovirrasta huolimatta. Tässä vaiheessa olimme jo huomanneet, että takaa tulevat autot ohittavat turvallisen etäisyyden päästä.

Viimeisenä haasteena ennen Narvikia oli Hålogalandin sillan ylitys kovassa sateessa ja sivutuulessa. Saavuttuamme Narvikiin oli aika ruokatauolle, jota vietimme meren rannalla sateesta ja tuulesta kylmettyneinä.

Ruoan jälkeen kävimme vielä huoltoasemalla nauttimassa pientä lisäevästä, ja ennen kaikkea lämmittelemässä. Pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen lähdimme matkan viimeiselle osuudelle kohti autoa.

Autopaikan läheltä emme löytäneet hyviä telttapaikkoja, joten päätimme aloittaa kotimatkan jo illalla, ja etsiä mahdollisia telttapaikkoja matkan varrelta. Näin saisimme seuraavan päivän ajomatkaa lyhennettyä mukavasti. Viimeisen yön vietimmekin Abiskon lähellä teltoissa.

Pitkään odotettu pyörämatka Norjaan oli ohi. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Maisemat olivat tietysti kohdillaan, ja reitti osoittautui toimivaksi. Pienet merenrantaa seurailevat tiet ja korkeuseroja tarjonneet osuudet rytmittivät matkaa mukavasti.

Liikennekulttuuri Norjassa osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Autot ohittivat lähes poikkeuksetta turvallisen etäisyyden päästä. Lisäksi hölmöjä ohituksia ei nähty, vaan kuljettajat odottivat maltillisesti kaikkien kannalta turvallista ohituspaikkaa. Hienoa liikennekulttuuria, josta osa Suomenkin teillä ajavista voisi ottaa mallia.

Pienten kylien vastaantulijoiden kädennostot ja vilkutukset jäivät myös erityisesti mieleen. Jalankulkijat tervehtivät iloisesti, ja jopa autoista nostettiin kättä. Bikepacking-tyyliset varusteet herättivät selvästi mielenkiintoa, mutta sen enempää ei kukaan tullut niistä tai matkastamme kyselemään.

Ruoat riittivät koko matkalle, ja tuttuun tapaan jotain taisi jäädä ylikin. Matkan ainoa pieni ongelma oli alkumatkasta hajonnut vesipullo, mikä ei sekään suurempia ongelmia aiheuttanut.

Jos harkinnassa on pyörämatka Norjaan, voi tätä aluetta suositella lämpimästi. Kunhan pääsee pois pääteiltä, ei paljon parempaa tietä pyöräilyyn voi toivoa. Lähtöpaikan valinnalla voi lisäksi vältellä ikävimmät tiet.

Kategoriat ja avainsanat

• Kertomukset
• Bikepacking
• Retkipyöräily