TrekkInn

Ruskavaellus Abiskossa

Avatar: Tuomas Tolppi
Tuomas Tolppi

Abisko on minulle tuttu lähtö- ja paluupaikka useilta vaelluksilta. Parhaimpaan ruska-aikaan en Abiskossa ollut kuitenkaan vielä vaeltanut. Nyt edessä olisi kahden yön lyhyt vaellus, jolla oli tarkoitus edetä rauhalliseen tahtiin maisemista nauttien.

Alunperin vaellukselle käytössä olleet kolme yötä kutistuivat edellispäivän lumimyräkän myötä kahteen yöhön. Kun vielä Abiskossa oltaisiin vasta illalla ja lähtöpäivänä pitäisi kotimatkalle lähteä aikaisin, olisi edessä lyhyt syyskuinen ruskavaellus.

Jos käytössä olisi ollut alunperin suunnitellut kolme yötä, olisi luonnollisesti vaellettu hieman pidemmäksi suunniteltu alkuperäinen reitti. Toisaalta Abiskoon saavuttuamme huomasimme, että ylempänä oli jo reilusti lunta, joten kulku kivikkoisia osuuksia sisältäneellä alkuperäisellä reitillä olisi ollut todella hankalaa ja jopa vaarallista.

Nyt toteutunut reitti noudatteli pitkälti jo vuosia sitten kulkemaani reittiä Abiskosta Njullan ja Slåttatjåkkan kautta kohti Kårsavaggea, josta paluu lyhintä reittiä takaisin Abiskoon. Ajankohta syyskuun puolessavälin pitäisi olla ruskaa ajatellen sopiva.

1. päivä: Abisko – Njulla

Illan suussa saavuimme Abiskoon, josta edessä oli reippaahko nousu kohti Njullaa. Vaihtoehtoina nousuun on kaksi hieman poikkeavaa reittiä, joista käytimme hissiasemalta lähtevää pohjoisempaa vaihtoehtoa.

Kerran aiemmin olin tuon nousun kivunnut, ja kuten muistelinkin, nousussa riitti jyrkkyyttä. Reilun kolmen kilometrin matkalla nousua tuli arviolta noin 600 metriä. Ei ehkä viisain aloitus vaellukselle pitkän automatkan jälkeen.

Nousun jälkeen saimmekin jo etsiä telttapaikkaa ensimmäiselle yölle. Ruskan värittämä maisema ja kansallispuistoa ympäröivät lumihuippuiset tunturit ja vuoret kruunasivat illan. Auringon laskiessa ilma kylmeni selvästi ja edessä olisi todennäköisesti myös kylmä yö.

2. päivä: Njulla – Kårsavaggen

Ensimmäinen yö Njullan rinteellä olikin oletetun kylmä. Pakkasta oli varmasti useita asteita ja kieltämättä mukana olisi saanut olla hieman lämpimämpi makuupussi. Kuuma aamukahvi ja puuro marjakeittoineen kuitenkin lämmitti ja herätteli mukavasti.

Aamulla maisema oli jälleen kohdillaan. Teltan oviaukosta seuraamani pakkasyön jälkeinen auringonnousu oli todella hieno. Varmasti yksi hienoimmista hetkistä mitä vaelluksilla olen saanut kokea.

Aurinko nousee Torniojärven (Duortnosjávri) takaa.

Aamu oli kirkas, mutta auringon noustua nousi sankka sumu, jonka keskellä aamutoimien tekeminen oli kieltämättä hienoa sekin. Näkyvyyttä oli hetkittäin reilusti alle sata metriä.

Aamuinen sumu seurasi hienoa auringonnousua.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme Njullan ja Slåttatjåkkan itäpuolta hitaasti laskien kohti Kårsavaggen alkua. Pieni ajatus oli nousta korkeammalle Slåttatjåkkaan, mutta sumu olisi estänyt maisemien ihailun ja suunnitelmasta luovuttiin.

Alkumatkalle sai myös pukea melkeinpä kaikki mukana olleet vaatteet, sillä ilma oli edelleen kylmä, ja kosteudella lisättynä puri suoraan luihin ja ytimiin.

Sumu oli edelleen sankkaa, kunnes se vihdoin alkoi haihtua. Nyt Abiskon kansallispuiston maisemat avautuivat toden teolla. Ruska oli värittänyt laakson punaiseen, keltaiseen, oranssiin ja edelleen myös vihreään väriin. Myös maaruska oli voimakasta.

Näkymää Slåttatjåkkan itärinteelta kohti Kårsavaggen alkua. Alhaalla virtaa Kårsajåkka kohti Abiskojokea ja Torniojärveä.

Muutaman tunnin rauhallisen taivalluksen jälkeen saavuimme lähelle Kårsavaggen alkua. Tarkoituksenamme oli suunnata Kårsajåkkan ylittävälle sillalle, mutta jostain syystä siltaa ei oletetulla paikalla näkynyt ylempää rinteestä tähystäessä. Kun vihdoin pääsimme paikalle selvisi, että koko siltaa ei enää paikalla ollut. Karttoihin edelleenkin merkitty silta oli ehkäpä purettu huonokuntoisena. Rannalla oli vielä jäljellä muutama vaijeri ja joitakin sillan rakenteita. Liekö silta poistettu jo aikaa sitten, kun ei ole tuossa kohdassa tullut käytyä vuosiin.

Joka tapauksessa olikin jo ruoka-aika, joten siirryimme Kårsajåkkan rannalle putouksien lähelle kokkailemaan. Ilma oli nyt jo aurinkoinen ja välillä jopa kesäisen lämmin. Edellisyöltä kosteiksi jääneitä varusteita olikin hyvä kuivata ruokataukoa viettäessä.

Ruokatauolla mietimme mihin seuraavan yön telttapaikka pystytettäisiin. Päätimme pystyttää leirin mahdollisimman lähelle kansallispuiston rajaa, jolloin aamulle jäisi mahdollisimman lyhyt matka. Koska seuraavana päivänä pitäisi päästä kotimatkalle aikaisin, oli telttapaikan käytännössä oltava mahdollisimman lähellä Abiskoa. Abiskon kansallispuistossahan ei saa telttailla kuin muutamilla sallituilla paikoilla ja läntisellä puolella Abiskojokea ei telttapaikkoja puiston alueella ole.

Sillan puuttuminen harmitti vielä hetken sillä alustava suunnitelmamme oli käydä joen toisella puolella nousten hieman ylemmäksi kohti Njunesgeahčin huippua. Tuolta rinteeltä olisi ollut hyvät näkymät Abiskon kansallispuistoon ja taustalla siintävään Torniojärveen. Mutta emme tuota sen kummemmin jääneet harmittelemaan, emmekä edes etsineet vaihtoehtoista ylityspaikkaa Kårsajåkkan yli.

Laitoimme teltat pystyyn hyvissä ajoin edelleen aurinkoisessa ja lämpimässä ilmassa. Samalla jatkoimme varusteiden kuivattelua levittämällä makuupussit ja muuta varustusta. Leiripaikalla oli hyvä pitää vielä kunnon ruokalepo ja kulkea ympäristössä ihailemassa maisemia.

Koska päivä oli vielä nuori, päätimme käydä hieman syvemmällä Kårsavaggen laaksossa pelkästään ruokailuvarustus mukana. Kohtalainen paikka kokkailulle löytyikin Kårsajåkkan rannalta hieman ennen laakson ensimmäistä järveä, Vuolimus Gorsajávria. Ruoan jälkeen palasimme leiriin ja edessämme olisi jo lyhyen vaelluksen viimeinen yö.

3. päivä: Kårsavaggen – Abisko

Toinen yö ei ollut yhtä kylmä kuin edellinen ja unikin maittoi edellisaamua pidemmälle. Aamutoimien jälkeen pakkasimme varusteet rinkkoihin ja lähdimme kohti Abiskoa — tällä kertaa merkittyä Kårsavagge – Abisko -reittiä pitkin. Välillä arvoimme hetken yhden risteyksen kohdalla, että kumpaan suuntaan etenemme. Päättelimme, että toisen vaihtoehdon kieltomerkit koskivat ilmeisesti talvisia hiihtoreittejä.

Alempana Abiskon laaksossa maaruska ja lumen kuorruttamat tunturit värittivät maiseman. Täydellinen ajankohta ruskavaellukselle.

Muuten väli meni joutuisasti loivaan alamäkeen lasketellen ja kasvuston koko ajan lisääntyen. Loppumatkasta puustoakin alkaa olemaan jo reilummin. Takaisin lähtöpaikalla olimme hyvissä ajoin ja edessämme olisi enää sopivasti etappeihin jaetut kotimatkat.

Abiskon vaellus oli tällä kertaa hyvinkin lyhyt, mikä oli toki suunnitelmissakin. Hienoissa maisemissa ja vieläpä ruskan värittämänä ei aika tule pitkäksi, vaikka pidempäänkin pysähtyisi samaan paikkaan.

Abiskon seutua voi siis vähemmän yllättäen suositella myös ruskavaellusten kohteeksi. Tällä kertaa ruskavaelluksen ajankohta syyskuun puolessavälissä taisi vieläpä olla ruskan kannalta paras mahdollinen. Reittiä suunnitellessa kannattaa toki seurata sääennusteita, sillä varsinkin korkeammalla voi olla jo lunta sen verran, että kulkeminen kivikkoisessa maastossa voi olla työlästä ellei jopa vaarallista.

Kategoriat ja avainsanat

Ei kommentteja

Alevahti.fi