Retkipyöräilyä Oulujärvellä, Kainuussa ja Pohjois-Savossa

Kesälle suunnittelimme pyöräretken Oulujärven ympäri jonkin verran Pohjois-Savoon koukaten. Lähtöpaikaksi valikoitui Kontiomäki, johon matkalaisia saapui niin autolla kuin junalla.

Suunnittelemamme reitti kulkisi Paltamon ja Manamansalon kautta Kestilään, josta kääntyisimme etelään kohti Pohjois-Savoa. Matkan varrella olisivat ainakin Pyhäntä ja Kiuruvesi, mutta paluureittiä takaisin kohti pohjoista emme tarkkaan suunnitelleet.

Reitin suunnittelun teimme etsimällä kartalta mahdollisimman pieniä päällystettyjä teitä.

Käytössä pyöräretkeen oli neljä yötä, mutta sen tarkemmin emme olleet mahdollisia paikkoja leiriintymisille tutkineet. Jokaisella oli kuitenkin mukana teltat ja muut varusteet yöpymisiä varten.

Omat edeltävän illan pakkauskokeilut karsivat vielä muutaman varusteen bikepacking-tyyliseltä pakkauslistalta. Hieman jännitti myös miten itse tehdyt bikepacking-laukut tulisivat toimimaan pidemmällä matkalla. Toki lyhyitä pyöräretkiä olin laukuilla jo tehnyt, ja kaikki oli toiminut moitteetta.

Sääennusteet lupailivat matkan ajaksi todella kuumia ilmoja lämpötilojen liikkuessa jopa kolmenkymmenen paikkeilla. Tämä oli ehkä suurin ennakkoon mietityttänyt asia.

Veden saantiin varauduimme vedenpuhdistimilla, jotta vesi ei loppuisi kesken pidemmilläkään väleillä ilman palveluita. Lisäksi mukana oli reilusti aurinkorasvaa, jonkin verran ruokaa sekä kaikki olennaisimmat bikepacking-varusteet.

Päivä 1: Kontiomäki – Paltamo – Manamansalo – Alassalmi, 80 km

Pyöräretkemme alkoi helteisessä ilmassa Kontiomäeltä, Kajaanin pohjoispuolelta. Paltamossa kävimme ensimmäistä kertaa kaupassa, ja pienen etsinnän jälkeen löysimme kohtalaisen paikan ruoanlaittoon tien viereisestä metsiköstä.

Ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin valtatielle, jota etenimme tovin ennen Manamansaloon kääntymistä. Sen kummempia vesitäydennyksiä emme Paltamossa tehneet, koska ennen Manamansaloa tien varressa olisi kartan mukaan lähde.

Matka tyynessä ja mukavasti viilenevässä kesäillassa taittui kuitenkin sen verran joutuisasti, että ajelimme huoletta lähteen ohitse. Kun huomasimme asian, olisi pitänyt palata useampi kilometri reittiä takaisinpäin. Tätä emme tehneet, vaan suuntasimme kohti Manamansaloa, ja hankkisimme vettä vaikka vedenpuhdistimien avulla.

Vesitäydennysten ja pienen tauon jälkeen jatkoimmekin kohti Alassalmen lossia, jolla ylittäisimme pienen pätkän Oulujärveä, ja siirtyisimme takaisin niin sanotusti mantereen puolelle.

Pyöräretken yhdeksi kohokohdaksi muodostuikin matka Alassalmen lossilla Manamansalossa. Tyyni Oulujärvi ja matalalle laskenut ilta-aurinko maalasivat maiseman todella hienoksi. Harmittavasti lossimatka on todella lyhyt, alle kilometrin. Ehkä olisi pitänyt ajella lossilla muutaman kerran edestakaisin…

Mieleenpainuvan lossimatkan jälkeen ilta oli edennyt jo pitkälle, ja niin alkoi telttapaikan etsintä. Jos joskus vaelluksilla voi telttapaikan etsinnässä olla hankaluuksia, pyöräretkellä se voi olla vielä vaikeampaa. Tien varresta silmäilemällä tasaisen paikan löytäminen, tällä kertaa vieläpä kolmelle teltalle, on todella hankalaa.

Vaihtoehtona oli toki ollut riippumattojen käyttäminen, mutta ei ainakaan tältä seudulta niillekään helpolla olisi kolmea sopivaa paikkaa löytänyt.

Lopulta telttapaikat kuitenkin löytyivät jonkin matkaa Alassalmelta pohjoiseen, ja edessä oli pyöräretken ensimmäinen yö.

Päivä 2: Alassalmi – Kestilä – Pyhäntä – Kiuruvesi, 140 km

Aamulla jatkoimme matkaa hyvää vauhtia kohti Kestilää. Välillä nautimme raikasta lähdevettä — nyt varmistimme huolellisesti, että emme ajaisi lähteestä ohi.

Lähteestä täytimme pullot täyteen ja joimme reilusti vettä, kuten jokaisella kerralla, kun vettä oli saatavilla. Sääennusteet kun lupailivat edelleen koko matkan ajaksi todella kuumia päiviä.

Saavuttuamme Kestilään kävimme ensin huoltoasemalla kahvilla ja jäätelöllä, minkä jälkeen kävimme vielä kaupassa hakemassa lisäevästä lounastauolle. Hyvä paikka ruoanlaitolle ja lounaalle löytyi kaupan viereiseltä nurmikolta.

Vatsat täynnä jatkoimme kohti Pyhäntää, johon saapuessa pidimme aluksi virkistystauon uimarannalla. Tässä vaiheessa lämpötila oli kohonnut jo reilusti hellelukemiin.

Tauon jälkeen haimme kaupasta syötävää ja vietimme ruokatauon mukavasti puistonpenkeillä istuen.

Vaikka pyöräkalusto oli moninaista maantiepyörästä cyclocrossiin ja gravel-pyörään, olimme suunnitelleet reitin kokonaan päällystetyille teille. Pyhännän kunnantalon vieressä sijainnutta paikalliskarttaa tutkimalla päätimme kuitenkin käydä katsastamassa siihen merkityn Pentti Haanpään Tien.

Saisimmehan näin hieman soratietä matkalle, eikä varsinkaan gravel-pyörällä varustautunut matkakumppani olisi turhaan tehnyt valintaansa. Samaiselta kartalta huomasimme myös hieman etäämmällä sijaitsevan laavun, jonka lähistölle suunnittelimme seuraavan yön telttapaikkaa.

Lopulta koukkaus soratielle osoittautui virheeksi, sillä noin kolmen kilometrin mittainen tie oli lähes koko matkaltaan pahalla nimismiehen kiharalla.

Tulipahan testattua laukkujen kiinnityksiä ja varusteiden pakkaamisen toimivuutta. Onneksi tie ei ollut tuon pidempi, ja osasimmepa tuon höykytyksen jälkeen taas arvostaa päällystetyn tien tasaisuutta.

Vaikka ilta oli vielä alussa, tuolta tieltä tultuamme aloimme jo miettiä seuraavaa telttapaikkaa. Kartalle merkittyä laavua emme kuitenkaan mistään löytäneet ja totesimmekin, että parempi vain jatkaa matkaa kohti Kiuruvettä ja katsoa josko väliltä löytyisi potentiaalisia paikkoja teltalle.

Jälleen kerran tarkoituksemme oli niin sanotusti himmailla eli ajella rauhallista vauhtia, mutta eipä tämä kauniissa kesäillassa tietenkään toteutunut. Keskinopeus oli selvästi yli 30 kilometriä tunnissa ja matka taittui niin mukavasti, että pian huomasimme olevamme jo Kiuruvedellä. Telttapaikkaa ei siis tuolta väliltä löytynyt.

Tämä väli oli yksi matkan mukavimmista teistä pyöräillä. Tiellä oli sopivasti korkeuseroja mukavan poukkoilevine mäkineen.

Kiuruvedellä kävimme nopeasti kaupassa ja pikaisen reittisuunnittelun jälkeen jatkoimme kohti Iisalmea. Alunperin pieni ajatus oli jatkaa vielä etelämmäs, mutta yhden matkantekijän vihoittelemaan alkanut akillesjänne muutti suunnitelmia.

Joka tapauksessa telttapaikan olisi löydyttävä pian Kiuruveden jälkeen, sillä ilta oli jo pitkällä ja väsykin alkoi painaa.

Lopulta hyvä paikka löytyi valtatieltä lähtevän hiekkatien varrelta. Pitkäksi venähtäneen päivän myötä yöllä nukuttikin todella hyvin.

Päivä 3: Kiuruvesi – Iisalmi – Sonkajärvi – Sukeva, 85 km

Aamu oli kirkas ja tulossa olisi jälleen todella paahteinen päivä.

Aamutoimien jälkeen pyörämatkamme jatkui kohti Iisalmea, jossa aluksi kävimme tutustumassa Juhani Ahon museoon. Kulttuuriannoksen jälkeen jatkoimme kohti keskustaa, josta yksi matkaajista kävi hakemassa ärtyneeseen akillesjänteeseen kipuvoidetta.

Seuraavaksi siirryimme kaupan kautta puiston nurmikolle pitkälle ja täyttävälle ulkoruokailulle. Ruokalevon jälkeen kävimme vielä huoltoasemalla kahvilla, jossa tutkimme reittiä kohti seuraavaksi valikoitunutta kohdettamme, Sonkajärveä.

Ruoat tuli reissulla hankittua pääasiassa kaupasta. Lähtötilanteessa laukuissa oli muutama annos retkikeittimellä valmistettavaksi, mutta muuten ostimme ruoat kaupasta. Mukana oli myös aamupalapuurot pikapuuropussukoina, mutta ne jäivät kokonaan käyttämättä ja turhaa kuljetettua mukana.

Aamupalana toimi hyvin kuivana nautittu ruisleipä ja vaihtelevasti muita edellispäivältä jääneitä ruokia. Kahviakaan emme keittäneet kuin muutamaan kertaan retkikeittimellä. Käytännössä ilman keitintä olisi siis pärjännyt vallan mainiosti. Eipä helteellä kuuman juotavan tai ruoan valmistaminen oikein houkutellutkaan.

Iisalmesta Sonkajärvelle kulkevalla tiellä oli jälleen kerran mukavasti korkeuseroja ja vaikka aurinko paistoi todella kuumasti edelleen, maistui matkanteko hyvälle.

Sonkajärvellä seuraava ruokailumme hoitui tutulla kaavalla: kaupasta evästä, sopivan ulkoruokintapaikan etsintä ja syömään. Tällä kertaa ruokailimme koulun ja urheilukentän laitamilla oikein hyväkuntoisella nurmikolla.

Sonkajärven kautta päätimme kiertää lähinnä sen takia, että välttäisimme pienen pätkän vilkkaaksi epäilemäämme valtatietä Iisalmesta Kajaaniin. Pieni koukkaus sopi myös aikatauluumme hyvin.

Sonkajärveltä seuraava etappimme oli kohti Sukevaa, jonne pyöräilimme Aittokoskentien kautta (tie 5861). Tuokin tie osoittautui mukavan mäkiseksi, joka ainakin itselle kelpasi muuten niin tasaisissa maastoissa pyöräilevänä.

Sukevassa oli tarkoitus käydä kaupassa, tehdä vesitäydennykset ja löytää seuraavan yön telttapaikka. Mitään käsitystä tuostakaan paikasta ei etukäteen ollut, mutta kartalta tutkiessa siellä pitäisi ainakin kauppa ja huoltoasema olla.

Eipä tuo valtatie 5 lopulta pelätyn vilkas ollut, ja tien laidassa oli hyvin tilaa kolmen pyöräilijän pienelle jonolle. Autoilijat ohittivat turvallisen etäisyyden päästä, eikä matkanteko tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. Muutenkin koko matkan ajan autoilijat antoivat hyvin tilaa, eikä yhtään mieltänsä osoittavaa autoilijaa muistu mieleen.

Sukevalla kävimme viime hetkillä tekemässä ruokatäydennyksiä. Kauppa laitettiin lukkoon juuri kun olimme sieltä poistuneet. Emme olleet yhtään katsoneet aukioloaikoja ennakkoon, ja tuo kauppa menikin jo hyvissä ajoin kiinni. Toki jonkinlaista täydennystä olisimme voineet vielä tehdä läheiseltä huoltoasemalta, josta teimmekin jälleen vesitäydennykset.

Ostosten ja ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kajaania ajatuksena löytää yöpaikka jostakin Sukevan lähettyviltä. Ensimmäistä kertaa katsoimme jopa kartalta potentiaalisia telttapaikkoja, emmekä ainoastaan silmäilleet tien laitamia.

Kartan tutkailu auttoikin, sillä valtatien varrelta vaaran rinteelle nousseen metsätien reunama osoittautui hyväksi telttapaikaksi pyöräretken viimeiselle yölle.

Päivä 4: Sukeva – Kajaani – Kontiomäki, 80 km

Aamulla edessämme oli matka Kajaaniin, jossa vierailuun olikin käytössä reilusti aikaa matkaajien poikkeavista paluuaikatauluista johtuen.

Sukevalta lähtiessämme aamu oli edellisiä selvästi viileämpi, ja hetken aikaa pohdin jopa pitkähihaisen paidan käyttöä. Ilma lämpesi kuitenkin nopeasti ja matkaa sai jatkaa lyhythihaisella paidalla.

Koska aikaa oli jäljellä reilusti, harkitsimme Sotkamon kautta kiertämistä, mutta perässämme seurannut saderintama ei oikein sitä ajatusta tukenut.

Saderintama saavutti meidät juuri ennen Kajaania, joten saimme mukavasti viilennystä matkan ensimmäisestä sateesta. Muutaman päivän paahtavassa helteessä pyöräilyn jälkeen ei sade haitannut yhtään. Sadekuuroa seurasi myöhemmin ukkonen, mutta tuolloin olimme jo Kajaanissa sateen suojissa. Ukkosrintama kiersi lopulta kauempaa.

Kajaanissa vietimme aikaa tutustumalla itsellekin täysin vieraaseen kaupunkiin. Ohjelmassa oli tuttua puuhaa ulkoruokailuista kulttuurikohteisiin tutustumiseen.

Näin jäljellä oli enää lyhyt siirtymä Kontiomäelle, josta lähdin jo illalla takaisin kotimatkalle. Kaksi muuta matkantekijää jäi vielä telttailemaan ja odottamaan seuraavan päivän junaa.

Kaiken kaikkiaan pyöräretki oli todella onnistunut. Ennakkoon pelätty kuumuus toki aiheutti omat haasteensa, mutta reilulla vedenjuonnilla ja aurinkorasvan läträämisellä ei sekään tuottanut ongelmia.

Pyörät toimivat moitteetta ja suurin tekninen ongelma oli ketjujen putoaminen viimeisen aamun liikkeellelähdössä. Myös kaikki varusteet pyörälaukkuja myöden toimivat ilman ongelmia eikä mitään olennaista unohtunut matkasta.

Mielellään matkaa olisi jatkanut pidemmäksikin, eikä missään vaiheessa tuntunut, että nyt saa kampien pyörittely riittää. Reitti osoittautui toimivaksi mukavine mäkineen. Lisäksi tarjolla oli niin maalaismaisemaa isoine peltoineen kuin metsän keskellä kulkevia mutkittelevia pikkuteitä.

Kategoriat ja avainsanat

• Kertomukset
• Bikepacking
• Retkipyöräily