TrekkInn

Kesävaellus lumessa? Katterjåkk – Katterjaure – Hoiganvággi

Avatar: Tuomas Tolppi
Tuomas Tolppi

Heinäkuun puolessavälissä suuntasimme Ruotsiin kohti Kiirunaa, josta matka jatkuisi kohti Abiskoa ja vielä hiukan edemmäs Katterjåkkiin. Edessä olisi lyhyt kolmen yön kesävaellus.

Alustava vaellusreitti oli laadittu kulkemaan Katterjåkkista Katterjauren ohittaen kohti Hoiganvággi-laakson alkua, josta olisi tarkoitus nousta Stuor Gearbilin päälle, kulkea jonkin matkaa itään ja palata takaisin Hoiganvággiin.

Hoiganvággista paluureitti kulkisi oikaisemalla Vuoiddasriidan huipun länsipuolelta Láirevággin kautta Vássevággi-laaksoon. Laaksosta palattaisiin takaisin lähtöpaikkaan seuraamalla Vássejohka-jokea myötäilevää reittiä.

Päivä 1: Katterjåkk – Katterjaure

Perillä Katterjåkkissa olimme iltapäivällä, ja ensimmäisen vaelluspäivän suunnitelmamme oli leiriytyä Katterjauren rantamille.

Heti vaelluksen alkuun, ennen kuin noustiin korkeammalle, kävi selväksi, että lunta on vielä reilusti. Ilma oli helteinen, joten pehmenevässä lumessa kulkeminen oli raskasta ja silloin tällöin jalka upposi kunnolla syvään lumeen. Vaellus tällaisessa lumessa on hidasta ja käy pidemmän päälle raskaaksi.

Jo tässä vaiheessa saimme pohtia, että minkälainen mahtaa lumitilanne olla korkeammalla suunnitellulla reitillämme…

Joka tapauksessa noin viiden kilometrin pituisen nousun jälkeen saavuimme Gátterjohkan ylittävälle sillalle Katterjaure-järven pohjoispuolelle. Maisemat olivat niin sanotusti kohdillaan, kun lunta oli näkyvillä enemmän kuin sulaa maata. Katterjaure eli Gátterjávri oli vielä lähes kokonaan jään peitossa.

Katterjaure eli Gátterjávri. Ruotsin ja Norjan välinen raja jakaa Katterjauren noin puoliksi maiden kesken.

Pienen tauon ja maisemien ihailun sekä kuvaamisen jälkeen ohitimme sillan kupeessa sijaitsevan Katterjaurestuga-tuvan ja jatkoimme matkaa Katterjauren itärantaa kiertäen.

Ilta alkoi lähestyä ja muistelimme, että jos Katterjaurelta jatkaisi vielä eteenpäin, niin ihan heti ei telttapaikkoja välttämättä löytyisi. Päätimme siis pystyttää teltat Katterjauren rannalle mukavan tasaiselle alustalle.

Illalla oli vielä hyvin aikaa kulkea telttapaikan ympäristössä kuvaamassa lumen, järven ja ympäröivien tunturien komistamia maisemia. Paistettiinpa vielä lättyjä jälkiruoaksi, joten tankkaus tuleville päiville oli taattu.

Päivä oli ollut aurinkoinen ja illallakin oli edelleen niin lämmintä, että teltassa oli liian kuuma nukkumiseen. Jossakin vaiheessa uni kuitenkin tuli…

Päivä 2: Katterjaure – Hoiganvággi

Aamupalan, telttojen purkamisen ja varusteiden pakkaamisen jälkeen vaelluksemme jatkui Katterjaurelta etelään kohti Hoiganvággi-laakson alkua ja Stuor-Kärpelin pientä tupaa.

Katterjaurelta lähtiessä reitillä on hankalampi kohta, jossa on jyrkkää kivikkoa. Nyt lumien sulaessa joissakin kohdissa sai olla erityisen varovainen liukkaiden kivien takia. Onneksi vaellussauvat olivat apuna ja tukena — välillä matka taittui lumessa tasatyönnöllä.

Eteläänhän tämä reitti jatkaa kohti Unna-Allakasta. Nyt käytössä olleet kolme yötä määrittivät, ettei matka tällä kertaa jatku kohti Unna-Allakasta. Suunnitelmana oli, että poikkeaisimme merkityltä reitiltä Stuor-Kärpelin tuvan lähettymiltä kohti itää ja Stuor Gearbilin useamman yli kilometrin huipun muodostamaa ylänköä.

Välillä reitillä käväistiin Norjan puolella, kunnes tuli hyvä hetki ruokatauolle, kun edessä oli vaelluksen ensimmäinen kahlaaminen. Kapea, mutta kohtalaisen syvä puro oli juuri sopivan leveä, jotta yli hyppääminenkään ei onnistunut.

Ilma oli jälleen kuuma, eikä kahlaaminen tuottanut ongelmia, vaikka kylmältähän tuntureilta laskeva vesi aina tuntuu. Kahlauksen jälkeen jalkoja olikin hyvä kuivatella auringon paisteessa ruokaa laittaen.

Hoiganvággin risteykseen saavuttuamme totesimme, että ylempänä näytti todella lumiselta. Jos lumi olisi yhtä pehmeää ja upottavaa kuin aiemmin, olisi kulku suunnitellulla reitillä todella hidasta.

Päätimmekin, että emme etene alkuperäistä suunnitelmaa noudattaen Stuor Gearbilin päälle. Pehmeällä lumella vaellukselta ei välttämättä olisi selviydytty suunnitellussa aikataulussa takaisin — ehkäpä mukana olisi pitänyt olla lumikengät.

Päätimme, että pysymme alempana sulalla maalla ja etsimme telttapaikan jostakin Hoiganvággin laakson varrelta. Jatkoimmekin matkaa Hoiganvággia seuraten kohti itää. Pidemmän tauon pidimme hienolla putouksella, jossa kelpasi lepäillä ja nauttia pientä välipalaa.

Lunta riitti alempanakin laaksossa ja reittiä sai soveltaa jatkuvasti kulkien hieman korkeammilta kohdilta, joista lumi oli jo sulanut. Hetken matkanteon jälkeen meidät pysäytti vuolaasti virtaava tuntureilta laskeva isompi puro. Ehkä olisimme voineet vielä jatkaa matkaa syvemmälle Hoiganvággiin, mutta kun hyvää ylityspaikkaa ei löytynyt, päätimme pystyttää teltat hyvissä ajoin ja käydä lähiympäristössä katselemassa maisemia.

Päivä 3: Hoiganvággi – Katterjaure

Koska reittisuunnitelma oli mennyt uusiksi, olisi edessä paluu samaa reittiä pitkin kohti Katterjaurea. Matka taittui joutuisasti välillä ruokataukoa pitäen. Ilma oli helteinen ja ennen tutulle telttapaikalle suuntaamista pidimme pitkän tauon Katterjauren eteläpuolella vilvoitellen järveen laskevalla purolla.

Jälleen olimme hyvissä ajoin telttapaikalla ja taisimmepa pystyttää teltat täsmälleen samoille paikoille kuin ensimmäisenä yönä. Aurinko paistoi edelleen todella kuumasti ja ruokaa saikin laittaa tarpin varjossa leväten.

Telttapaikka Katterjauren rannalla.

Koska leiri oli pystyssä hyvissä ajoin, oli jälleen aikaa kulkea lähiympäristössä. Nousimme jyrkähköä rinnettä pitkin kohti Katterjauren itäpuolella sijaitsevan Láirečorrun huippua.

Maisemat länteen kohti Katterjaurea ja taustalla siintävään Norjaan olivat upeat — taisipa merikin näkyä tunturien ja vuorten takaa. Nousu ylemmäs maisemia ihailemaan kannatti tälläkin kertaa.

Maisemia Láirečorrun rinteeltä kohti Norjaa. Lähimmät tunturihuiput ovat jo Norjan puolella, eikä lähimmälle vuonollekaan ole pitkä matka.

Päivä 4: Katterjaure – Katterjåkk

Vaelluksen viimeisenä päivänä oli jäljellä enää paluu tuttua reittiä Katterjauresta Katterjåkkiin. Matka taittui joutuisasti alamäkeen kävellen ja muutamia taukoja pitäen. Pian oltiinkin jo takaisin lähtöpaikalla yhtä vaelluskokemusta rikkaampina.

Vaikka suunniteltu vaellusreitti ei tällä kertaa toteutunut, oli vaellus onnistunut, eikä ainakaan itseäni haitannut kulkea samaa reittiä edestakaisin. Vaikka rengasreitillä näkee enemmän maisemia, voi vaellus pistoreittinä olla paikallaan, jos ei kohteeseen saa suunniteltua aikatauluihin sopivaa rengasreittiä.

Katterjåkk on mielestäni erinomainen lähtöpaikka vaelluksille. Pienen taivalluksen jälkeen pääsee nopeasti hienoihin maisemiin. Lähtöpaikalla on myös parkkipaikka, jossa on aina ollut reilusti tilaa.

Reittejähän Katterjåkkin ja Riksgränsenin lähistöltä lähtee myös pohjoiseen kohti Norjaa. Myös Katterjauren ympäri kulkee reitti, jos haluaa tehdä vielä lyhyeämmän vaelluksen tai hieman pidemmän päiväretken.

Tällä kertaa lunta oli reilusti vielä heinäkuun puolessavälissä, minkä takia alkuperäinen suunniteltu vaellusreitti jäi kenties odottelemaan tulevia vaelluksia. Ei siis tullut kokonaista kesävaellusta lumessa, vaikka alussa siltä ehkä vaikuttikin.

Kategoriat ja avainsanat

Ei kommentteja

Alevahti.fi