Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituin kansallispuisto. Mitä kaikkea kansallispuistolla on tarjottavanaan?
Ei kommenttejaOulangan kansallispuisto on tunnettu yhdestä Suomen suosituimmista vaellusreitistä, Karhunkierroksesta. Tässä kansallispuistossa on kuitenkin paljon muuta nähtävää ja koettavaa ympäri vuoden.
Tämä yksi Suomen suosituimmista kansallispuistoista sijaitsee Koillismaalla, Kuusamon ja Sallan kuntien alueella. Oulangan kansallispuiston itäinen raja kulkee pitkin Suomen ja Venäjän rajaa yhtyen osittain rajan toisella puolella sijaitsevaan Paanajärven kansallispuistoon.
Oulangan kansallispuiston läpi virtaa kaksi jokea: Oulankajoki ja Kitkajoki, ja puistoa kutsutaankin virtaavien vesien kansallispuistoksi.
Oulangan kansallispuiston suosittu lähtöpaikka retkille ja vaelluksille on Kiutakönkään vieressä sijaitseva Oulangan luontokeskus. Luontokeskuksen läheisyydessä sijaitsee Oulangan leirintäalue, joka tarjoaa majoituspalveluita kesäaikaan. Luontokeskuksen lisäksi palveluita löytyy muun muassa Rukalta.
Oulangan kansallispuistoa lähinnä olevat kylät ovat nimeltään Käylä, Juuma ja Hautajärvi. Niistä erityisesti Hautajärvi on tunnettu, sillä siellä on Karhunkierroksen lähtöpaikka reitin pohjoisesta etelään vaeltaville.
Lähin rautatieasema löytyy 130 kilometrin päästä Kemijärveltä ja lähin lentoasema Kuusamosta. Bussilla Oulangan kansallispuistoon pääsee esimerkiksi Oulusta ja Rovaniemeltä. Omalla autolla saapuville kansallispuiston eri osissa on yhteensä yhdeksän pysäköintialuetta.
Oulangan alueella on liikuttu vuosisatojen ajan; eränkäynti, poronhoito ja niittytalous ovat osa sen metsäistä historiaa. 1800-luvun lopulla Metsähallitus tuli valvomaan Oulangan metsien käyttöä metsätalouden tarpeiden ja paikallisten talonpoikien kesken.
Oulangan kansallispuisto perustettiin vuonna 1956, joskin Kuusamo mainittiin ensimmäisen kerran mahdollisena kansallispuistoalueena jo vuonna 1897. Tuolloin voimistunut kansallisuusaate nostatti ajatusta kansallismaiseman säilyttämisestä ja kansallispuistojen perustamisesta.
Vuonna 1926 Professori Kaarlo Linkola teki metsähallinnon toimeksiannosta suunnitelman luonnonsuojelualueiden erottamisesta Pohjois-Suomen valtionmaille, ja suunnitelmaan sisältyi myös Oulangan kansallispuiston perustaminen.
Suunnitelmien täytäntöönpanoa viivästyttivät kuitenkin sekä poliittinen ja paikallinen vastustus että toinen maailmansota, ja vasta joulukuussa 1956 annettu laki uusista luonnonsuojelualueista johti kansallispuiston perustamiseen. Oulangan kansallispuistoa on laajennettu kahteen otteeseen, vuosina 1982 ja 1989.
Oulangan kansallispuisto tarjoaa 18 eripituista ja -tasoista reittiä. Ne on esitelty seuraavassa matkan kokonaispituuden mukaan järjestettyinä.
Könkään kuohu vie Kiutakönkään vesiputouksen alajuoksulle. Reitillä voi kulkea sulan maan aikaan ja murskeella päällystetty leveä polku sopii paitsi kaikenikäisille myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla kuljettavaksi. Reitillä ei ole kuoppia, esteitä eikä suuria kaltevuuksia, mutta reitin sora voi vaatia pyörätuolilla liikkuvalle avustajan.
Perillä odottava Kiutaköngäs ei itse asiassa ole yhtenäinen vesiputous, vaan useiden koskien sarja, jossa Oulankajoen vesimassat putoavat parhaimmillaan 14 metriä. Ensimmäisen putouksen alla on nähtävissä kattilamainen muodostuma eli hiidenkirnu, joka syntyi 9500 vuotta sitten mannerjäätikön sulamisvesien liikkeestä.
Napapiirin nopia on Könkään kuohun tapaan helppokulkuinen, esteetön reitti, jolla pääsee kokemaan tunnetun Karhunkierroksen alkutaipaleen. Polku johdattaa Rytinivan taukopaikalle, jonka vieressä virtaavassa Koutajoessa voi sopivalla säällä käydä uimassakin. Taukopaikka on varustettu kotalaavulla ja tulentekopaikalla, ja laavun lähellä polun varresta löytyy myös esteetön käymälä.
Oulankajokea sivuava Kiutakönkään polku lähtee Oulangan luontokeskukselta ja johtaa Kiutakönkään koskelle. Nähtävyyspolku on käytössä ympäri vuoden, vaikkei sillä olekaan erityistä talvikunnossapitoa. Lisätietoa ympäröivästä luonnosta tarjoavat kasveista kertovat opastetaulut.
Kosken partaalle kallioon on upotettu Reino Rinteen muistomerkki. Kuusamolainen kirjailija ja päätoimittaja Rinne (1913–2002) oli tunnettu vapaiden koskien puolestapuhujana. Muuta nähtävää ovat Oulankajoki ja Kiutaköngäs punaisine dolomiittikallioseinämineen.
Luonteeltaan tätä keskivaativaa reittiä voi kulkea kesällä patikoiden ja talvella lumikenkäillen. Reitin maasto on vaihtelevaa ja kevyesti kumpuilevaa. Metsäinen reitti seurailee poroerotusaitaa aina varsinaiselle erotuspaikalle saakka. Reitiltä löytyvät poroerotusaitauksen näkötorni, Hiidenlampien pitkospuut, vanha niittylato sekä Kiutakönkään taukokatos puuvajoineen ja huusseineen.
Aiemmin Rytisuon polkuna tunnettu reitti kulkee Rytilammen kautta Rytikönkään puroputoukselle ja Runsuniitylle osittain Karhunkierros-vaellusreittiä pitkin. Reitin varrella on numeroituja tolppia merkkinä luonnonnähtävyyksistä ja historiallisista kohteista, joiden esitteen voi ladata puhelimeensa lähtöpisteen ilmoitustaululta. Oulangan lajistoon ja niittykulttuuriin keskittyvä polku on käytössä vain kesäisin.
Nimensä mukaisesti Kanjonin kurkkaus vie asteittain nousevassa maastossa jyrkkäseinäisen Oulangan kanjonin päälle. Nousu tekee reitistä keskivaativan ja se on kuljettavissa sulan maan aikaan. Perillä kanjonimaisemaa voi ihastella myös Oulankajoen eteläpuolelta, mikäli ylittää Savilammen autiotuvalta lähtevän riippusillan. Savilammen lisäksi reitillä voi levähtää Kirkasvetinenlammen taukopaikalla.
Könkään keinoa kulkeva pääsee tutustumaan Oulangan vaihteleviin maisemiin. Keskivaativalle reitille sattuu jonkin verran korkeuseroja ja pitkospuita, mutta muuten polku on leveä ja hyväkulkuinen. Reitin suositeltu kiertosuunta on vastapäivään, jolloin loppumatka kuljetaan Karhunkierrosta pitkin Oulangan luontokeskukselle. Reitin varrella on muun muassa vanhoja poroaitoja, ja taukoa voi viettää Merenojan ja Kiutakönkään nuotiopaikoilla.
Heikkisenniva on selvästi erottuva mutka Oulankajoessa. Parhaimmat näkymät Heikkisennivalle avautuvat juuri Könkään keino -päiväreitin tai laajemman Karhunkierroksen varrelta.
Keskivaativan ja vaativan välille sijoittuva vaellusreitti johdattaa kansallispuiston eteläiseen osaan. Reitti on kuljettavissa ympäri vuoden – talvella lumikengät voivat olla kätevin tapa – ja kulkusuunta määräytyy vuodenajan mukaan. Osittain Rukan ympäristössä kiertävä maisemareitti vaatii kulkijalta kohtalaista kuntoa nousuineen ja laskuineen.
Reitin varrelle jää kolme riippusiltaa, Kitkajoen kuohuvat kosket (Myllykoski, Jyrävä ja Aallokkokoski) sekä Kallioportin näköalapaikka.
Oulankajoen yläjuoksulla kulkevalle melontareitille voi lähteä Savilammen pysäköintialueelta tai Kuusamon rajalla sijaitsevan metsäautotien päästä. Väliin kallioseinämiä, väliin tulvaniittyjä sivuava reitti on kuljettavissa sulan veden aikaan eli kesäkuusta lokakuulle. Maitse ylitettävän Taivalkönkään ja pienehköjen koskiosuuksien vuoksi reittiä suositellaan kokeneille melojille.
Kansallispuiston itäisimpään osaan sijoittuva Keroharjun kuiskaus on myös historiallisesti mielenkiintoinen patikointireitti. Reitillä on nähtävissä jääkauden muodostama harju, laajat aapasuoalueet ja 1900-luvun alun kruunun leimapuut. Osin harjumaisemassa kulkevan reitin puolivälissä sijaitsee Kerojärven autiotupa, jossa voi nauttia kansallispuiston ainoan saunan löylyistä.
Reitti on vaativuudeltaan keskivaativa ja sille on hyvä varata aikaa kokonainen päivä. Keroharjun kuiskaus on käytössä vain kesäisin: Niitselysjoki ylitetään köysiveneellä, joka poistetaan käytöstä talven ajaksi.
Oulangan ainoa kesäpyöräilyreitti katsotaan luonteeltaan teknisesti vaativaksi. Reitti on yhdensuuntainen ja sen kokonaiskesto on 3-5 tuntia. Reitin puolivälissä, Taivalkönkäällä, pyöräilijää ovat vastassa kolme riippusiltaa ja autiotupa. Lähtöpaikaksi voi valita joko Oulangan luontokeskuksen tai sen leirintäalueen.
Talvella voi pyöräillä fatbike-pyörällä Oulangan erämaareittiä. Puiston muilla reiteillä pyöräily on kielletty.
Oulankajoen alajuoksulla kulkeva melontareitti sopii myös perheille ja aloitteleville, sillä sen varrelle ei satu koskia tai muita haastavia osuuksia. Reitti on melottavissa sulan veden aikaan ja siihen kuluu 5–7 tuntia. Reitin varrella nähtävään lukeutuvat Merenojan ja Purkuputaanojan lehdot, Oulankajoen korkeat hiekkatörmät sekä hiekkarannat kasvustoineen.
Taukoa voi viettää esimerkiksi Ansakämpän autiotuvalla, Sirkkapuron ja Alaniemen laavuilla tai Kiutakönkään ja Nurmisaarenniemen tulentekopaikoilla.
Edestakaisin kuljettava talvireitti on tarkoitettu kuljettavaksi suksilla, pyörällä tai lumikengillä helmikuusta huhtikuuhun. Vaativan reitin kulkuajaksi on laskettu 1-2 päivää ja sille voi suunnata Oulangan luontokeskuksesta tai Juuman pysäköintialueelta.
Suomen suosituimmaksikin kutsuttu Karhunkierroksen vaellusreitti on todellinen kansallispuiston kuningasmatka, joka vaatii kulkijaltaan hyvää peruskuntoa ja retkeilyn perustaitoja. Korkeuserojen vuoksi reittiä pidetään melko vaikeakulkuisena.
Kierrokselle voi lähteä eri lähtöpisteistä ja siihen sisältyy useita aiemmin mainittuja päiväreittejä.
Kierroksen nähtävyyksiin kuuluvat Ristikallio ja Rupakivi. Ristikallio on jylhä kalliomuodostelma Aventojoessa, ja sen löytää jos kulkee noin viiden kilometrin matkan Ristikallion pysäköintialueelta. Rupakivi puolestaan sijaitsee Karhunkierroksen pohjoisen, Hautajärveltä lähtevän reitin varrella. Se on erikoinen, muutaman metrin korkuinen kivipaasi Savinajoessa.
Karhunkierros on kuljettavissa sulan maan aikaan. Vesistöt ylitetään riippusilloin, mutta halutessaan osan reitistä voi myös meloa.
Oulangan kansallispuiston retkille ja vaelluksille on saatavilla karttoja sekä Karhunkierrokselle että laajemmalle alueelle. Seuraavassa muutamia hyviä vaihtoehtoja:
Jouni Laaksosen Karhunkierros Oulanka – Retkeilyopas ja kartta puolestaan on opas, josta löytyvät niin alueen retkeilyreitit ja -palvelut kuin luonto- ja kulttuurikohteet. Oppaan mukana tulee myös kartta.
Joko olet vieraillut Oulangan kansallispuistoissa? Minkälaisia kokemuksia puisto sinulle tarjosi? Kirjoita kommentti!
Mainos alkaa
Mainos loppuu
Ei kommentteja