Vaelluksen loppusauna- ja majoituspaikka

Suosittelen Kalmakaltion lomaa. Saunat ja pelit löytyy, majoitus rivitalossa suihkuineen, keittiöinee, astioineen. Autolle tolppapaikkoja talvea ajatellen. Mukavat omistajat. Yö maksoi kaikkineen 25 euroa per nuppi.

No perskeles, Kalmakaltiossa

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&srs=EPSG%3A3067&y=7599506&x=406183&lang=fi

Pitäisi varmaan puhua siellä, että laittavat nettisivut. Tosin sänkypaikkoja on rajallisesti, ja kalastussesongin aikaan siellä on väkeä jonkun verran. Itse en kalasta tosin.

Koitin etsiä kuvaa, mutta en näemmä edes kuvannut siellä. Kyseessä on vanha rajavartioasema, joka on matkailukäytössä. Siis semmoinen tyypillinen päärakennus ja rivitalo vieressä. Vähän kuin Munnikurkkiossa, mutta tien päässä.

Yleensä olen suoraan reissun päälle ajanut sen 800 km etelään. Nyt oli mukava levähtää yön yli ja lähteä aamulla takaisin. Tosin syksyllä myöhemmin taas olin viimeisen yön aamuviiteen teltassa, sitten pari kilsaa autolle ja huristellen kohti etelää.

Jos puhutaan matkalla olevista paikoista niin hyvä kokemus on Pellon Seolta, jossa on huoneita yläkerrassa. Saunoista en tiedä.

Muutaman kerran olen matkan varrella laittanut teltan. On tullut oltua Kultiman tien varressa (autolla pääsee nummea pitkin hieman syrjään), Kalmakaltion Hietatievoilla (samoin autolla pääsee tieltä ajamaan syrjään), Peurasuvannolla (kova maa ja rekkaliikenne kuuluu läpi yön, mutta sikäli turvallinen paikka, että muitakin on aina).

Tien 21 varressa Kolarista pohjoiseen on useita paikkoja, jossa on hyvä yöpyä joko autossa, tai auton lähellä teltassa.

Itse kaipaisin tietoa, mitkä olisivat hyviä paikkoja yöpyä Rovaniemellä tai sen läheisyydessä? Näin voisi jakaa ajomatkaa.

Monesti syön pizzan Rovaniemellä. En muista paikan nimeä, mutta vastakkain on kaksi pizzeriaa, joilla on vitosen hinnat lounasaikaan. Osuuspankin ja hiekkaparkin vieressä, joen suuntainen katu.

Tornion kautta mennessä pizza tulee syötyä vanhaa R-kioskia vastapäätä olevassa pizzeriassa, vanha nimi oli Trocadero, uutta nimeä en muista.

Osaan ajaa tosiaan em. paikkoihin, mutta kadunnimiä en muista.

Kuusamon liikenneympyrän vieressä on ST1, ei ollut kummoinen pizza. Tulitauko Pudasjärvellä on mukava paikka, Kuusamon tien ja Paltamon tien risteyksessä. Aakkoshuoltamoilla en viihdy.

Kilpisjärven retkeilykeskuksen pizza oli keskinkertainen ja kallis. Sodankylän pohjoisemmassa pizzeriassa pizza oli myös keskinkertainen. Nyt kun mietin, niin eipä ole tosi hyvää pizzaa vielä löytynyt napapiirin pohjoispuolelta?

Yleensä kuitenkin syön kotona tehdyt eväät menomatkalla, kahvinkin keitän termokseen. Olen sen verran pihi luonteeltani, että 1,60 eur kahvikupista ei istu ajatusmaailmaan, vaikka kaipa sillä olisi talouskasvua palveleva funktio. Oma liksa on sen verran pieni, että mieluummin säästö. Kotona tehty eväs on esim. yllättäen edellisenä iltana tehtyä pizzaa, patongit ja jogurttia (lusikka mukaan).

Tulomatkalla ostan monesti tavallisesta kaupasta matkaeväät. Sämpylöitä, nakkeja, kumipizzaa. Kaikkea mitä voi syödä ajaessa, en tykkää pysähdellä. Jaffa on viikon vesilinjan jälkeen taivaallista juomaa.

Siitä haluaisin tiedon, missä saisi termoksen täyteen kahvia paluumatkalla?

Toki joskus myös kiireettömänä pysähdyn hyvälle paikalle ja väännän safkat trangialla. Ei-vaellusmatkoillakin saattaa takakontissa olla kaasukeitin, kympin pytty vettä, kuiva-aineksia, makuupussi ja alusta, teltta yms kulkurihenkistä 😆

Tmo:han täräytti hyvän vinkkilistan pizzapaikoista. Arvelit myös, että napapiirin pohjoispuolella ei ole maailmanmaineeseen päässeitä pizzerioita. Tämä on helppo allekirjoittaa, mutta samaan hengenvetoon on myönnettävä, että ei ole tullut tyypitettyä tuota Kösterin mainitsemaa À La Riestoa. Paikan olen toki huomioinut, mutta on näyttänyt usein ihan ulos asti sille, että siellä on tosiaan asiakkaita haitaksi asti ja on tullut kurvattua sille grillille (jonka annokset eivät ole kummoisia, mutta sieltä joutuu nopeasti pois).

@Tmo wrote:

Tulomatkalla ostan monesti tavallisesta kaupasta matkaeväät. Sämpylöitä, nakkeja, kumipizzaa. Kaikkea mitä voi syödä ajaessa, en tykkää pysähdellä

Itselläni pysähtelemättömyys pätee menomatkan suhteen. Aikoinaan kun asuin vielä etelässä (Kuopio) kurvasin utsjoellekin 1 pysähdyksellä (max. kahdella). Paluumatkalla tulee joskus viivyteltyä. On oikeastaan hupaisaa ajella joitakin metsäauto-/ pikkuteitä ja tarkkailla tilannetta. Samalla voi kerätä todisteita siitä, että Lappi on metsätalouden toimesta vähintäänkin puoliksi pilattu. Joskus olen lähtenyt asiakseni pois pari päivää liian aikaisin ja ajellut näitä metsäautotieverkostoja. Teltta pystyyn puron ja tien risteykseen ja sen sitten siinä reissun loppuhuilauspaikka. Loppusauna korvautuu sillä, että kaivan peräkontista sinkkiämpärin (joka sieltä aina löytyy) ja lämmittelen vedet nuotiolla ja peseydyn jotenkuten. Hetken onkimiset purosta, muutama kalja naamaan ja ei muuta kuin nukkumaan (autoon/telttaan/laavuun). Ei ehkä niin tyylikäs reissun lopetus, mutta toimii joskus omalla kohdallani.

Täytyy kertoa yksi kommellus, vaikka ei liitykään loppusaunomisiin.

Olin odottanu heinäkuun alun reissua ja lähdin suoraan töistä iltapäivällä ajamaan kohti Kevoa. No väsymys iski jo Sodankylässä ja ajattelin ajella sitten parkkiin ja telttaan, kello lähempänä puolta yötä. Ajelin Vuotsosta Sompiolle sinne laavulle. Siihen aikaan teltassani oli ulko/sisälämpömittari jossa oli myös kello. Se oli nukkumaan mennessä ajassa. Taivas oli sateinen ja yhtä valoisa päivällä kuin yöllä. Heräsin unien jälkeen, katsoin kelloa mittarista, se oli 11:20. Kännykkä oli autossa hanskalokerossa, muuten katson yleensä ajan siitä.

No mietin, että pitipä perkule nukkua sitten melkein kellon ympäri. Lähdin ajamaan Sompiolta, kun olin viskannut teltan yms takaluukkuun. Laitoin radion auki ja samalla hetkellä alkoi aamuseitsemän uutiset. Olin unissani tms. painellut mittarin takana olevia nappeja, mistä kellonaika vaihtuu. No ainakin olin sitten ajoissa liikenteessä, eikä enää edes väsyttänyt.

Kaamasen kohdalla vettä tuli niin paljon, että yli 60 km/h ei voinut ajaa ilman, että auto nousi vesiliirtoon. Kurvasin aamukahville Saariselän huoltoasemalle. Siitä jatkoin kohti Kevoa vesisateessa. Tankkaus Ivalossa, viimeisen korin satanen Audi 6.4 benskoneella, ei paha kulutus. Toiset kahvit jonkun joen varressa olevassa kahvilassa Kaamasen jälkeen. Sitten kun tulin Sulaojalle, sade taukosi ja marssin puotasäässä Ruktajärvelle. Oli eka yksinvaellus.

Ála Riestoa voin kans suositellla.

@Jonttu wrote:

Aika monilla huonoja kokemuksia majoituspaikoista ja pistää miettimään syitä. Luulisi omistajien tajuavan hyvän palvelun tärkeyden ja varmasti yrittäjillä tarpeeksi haastetta pitää putiikkinsa pystyssä ilman puskaradion haukkuvia laulujakin.

Syrjäseutujen nyreäksi koettu asiakaspalvelu saattaa selittyä osin sillä, että näillä seuduilla sen itselle parhaiten sopivan työn löytäminen voi olla hankalaa ja matkailualalle ikäänkuin päädytään, kun ei oikein mitään muutakaan järkevää toimeentulomahdollisuutta ole näköpiirissä. Takavuosina pohjoissuomalaisissa oli myös roima annos eräänlaista herra-/ etelänvihaa, jota ei ehkä tänäpäivinä ole enää aistittavissa, mutta jotakin haikuja menneistä voi vielä tietenkin taustalla pyöriä.

Pohjoisen syrjäisillä seuduilla yrittävä vaipuu myös vilkkaammilla seuduilla toimivia helpommin eräänlaiseen menneisyyden tilaan. Sitä olla möllötellään kaamokset ja päivät pitkät niissä omissa oloissaan ja kylillä käydään pari kertaa viikossa. Sellainen elämänrytmi kuljettaa ihmisen helposti olotilaan, että ei reagoi tekemään muutoksia, mistä mahdollinen matkailija voisi tuntea tyydytystä; se ruosteinen moottorikelkka saa pötköttää edelleenkin siinä samalla paikallaan siinä halkovajan kulmalla, jonne se hyytyi jo 20 vuotta sitten. Ja tämä samainen moottorikelkka saattaa olla se piste iin päälle, joka saa matkustavaisen huonolle fiilikselle ja tuntemaan palvelunkin huonoksi.

Pohjoissuomalaisen yrittäjän haasteena on myös vallitseva tapakulttuuri. Esimerkkinä olkoon se, että täällä tulee kyläteillä usein vastaan ihminen, joka ei sen kummemmin tervehdi vastaantulevaa tuttuaan ja se toinen on tietenkin samanlainen. Poristaan siinä sitten pieni hetki, juttu katkeaa kuin seinään ja lähdetään kävelemään molemmat omiin suuntiinsa ilman että sanotaan ”hei” tms., mitä sivistyneet ihmiset tekevät. Ala siinä sitten hyväksi asiakaspalvelijaksi, kun vastentahtoisesti matkailualalle päätyneenä joudut lukemaan vielä käytöksen kultaisen kirjankin.

Edellä kertomallani en missään nimessä tarkoita sitä, että syrjäseutujen matkailuyrittäjät olisivat epäpätevää tai tympeää porukkaa. Päinvastoin. He ovat pääsääntöisesti erinomaista sakkia, mutta näyttävät enemmän kuin eteläisemmät yrittäjät sen oman elinympäristönsä tuotteille (hyvässä ja pahassa).