Saariselän yksinvaeltajat – itseään täynnä?

Tuosta tulee väkisinkin mieleen v-netin nimimerkki Lonely Rider. Luin sen hupaisia omakehuja silloin muinoin kun v-nettiä vielä seurasin. Täsmälleen samasta ilmiöstä oli muuten jo kolmisen vuotta sitten täällä juttua otsikolla Sosiaalinen retkeily. Mikään ei näy muuttuneen.

Olet törmännyt samoihin tyyppeihin kun minä. Laittelin Luirolla sapuskaa ja eläkeikäinen hesalainen opasti kaasuhellan jokaisen vaiheen penkkinsä päästä, pitäen minua tyhmänä.

Samoin kerran istuin tulilla Lankojärvellä ja puhelin aikovani Luirolle. Hesan mies piti sitä mahdottomana pitkän matkan vuoksi ja isällisesti opasti miten kannattaa liikkua.

Paikoista puhutaan, kuin tiedettäisiin kaikki, mutta monesti hiljenevät sitten kun kerron vähän lisää samoista paikoista.

Rinkkaani ihmetellään ja päivitellään miten noin vähällä romulla voi tulla toimeen, ja rosna vielä? Pitäisihän sen nyt olla 906 ja painoa vähintään 25 kg.

Pelleporukkaa riitää tuolla UKK-puistossa jostain syystä. Esim. Käsivarren tuvilla ei useinkaan ole tuollaista uhmaa ja itsekehua.

Onneksi eivät satu kehuskelemaan poromiesten kuullen, saattaisivat naljailla vähän etelän vetelälle 😆

Tuohon Saariselän tilanteeseen ei ole omaa mielipidettä, kun en koskaan ole siellä käynyt. Puhumattakaan tupahirmuista, kun en tuvissakaan ole koskaan käynyt.
Sitävastoin ne ihmiset joita olen vaelluksillani tavannut, ovat käyttäytyneet hyvin asiallisesti, ystävällisesti ja jopa toverillisesti, sen vähän aikaa minkä nyt yleensä ihmisten kanssa vaelluksilla tekemisiin joutuu.
Mistähän moinen lie johtuu?

Mitähän se Hesan mies tuumisi jos kuulisi, että jotkut on vaellusrinkan kanssa kävelleet yhtä soittoa Kiilopäältä Luirojärvelle?

Ei ne välttämättä usko. Eräs kertoi naapurifoorumilla lähtevänsä viimeisillä yöpakkaslumilla käymään jalan Tuiskukurussa ja toinen soitti perään rajavartioston, ukk huoltomiehet ja palokunnan yms viranomaiset.

Hyvin näytti pärjänneen.

Tottahan tuo on. Välillä tulee sellaisia kavereita opastamaan tekemisiäs, vaikka todellisuudessa mietit hiljaa mielessäs, että voihan asian noinkin tehdä, mutta näin pääsee helpommalla. Lisäksi jos joku tekee asiat jollakin tavalla, on kaikkien muidenkin tehtävä kyseinen asia niin: ”eihän tuota noin tehdä” tai ”jospa tehtäskin näin”. Onhan se välillä rasittavaa kun olet itse tehnyt asiat jurakaudesta lähtien samalla tavalla, ja hyvin on toiminut, ja sitten tulee joku neuvomaan.

@Pirunportti wrote:

Olen käynyt UKK-puistossa kymmeniä kertoja – yksin ja porukassa. Tässä säikeessä kuvattuja itseään täynnä olevia henkilöitä en ole tavannut siellä. Jotkut ovat kylläkin kommentoineet rinkkani painoa, mutta kommentit eivät ole lisänneet taakkani painoa.

No siis eihän tuommosia varmastikkaan joka kiven alta pyörähä esiin. Varmaankin aika harvinaisia, mutta rasittavia.