En ole nähnyt livenä noita esille otettuja yksirattaisia, mutta arvattakoon, että ne rasittavat suomalaisessa maastossa kulkevan selkää ja hermoja enemmän kuin rinkka tms. kantoväline. Rattaista voi olla iloa keväthangilla (nk. kantohanki), jäällä, hyvillä poluilla, metsäautoteillä, jne. Suomalainen maasto on sen verran epätasainen ja risukkoinen tapaus, että elo yksipyöräisen kanssa voi muodostua sietämättömäksi kokemukseksi. Voisikohan Nuuskamuikun esillenostamaa ongelmaa ratkoa siten, että huonoselkäisen henkilön kuorma annettaisiin suurelta osin muille seurueen jäsenille ja huonoselkäiselle itselleen kehiteltäisiin suuret vyölaukut, jonne sijoitettaisiin pienikokoiset mutta painavat tarvikkeet?