Hitusen hurahti aikaa, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Eli, olin viime kesänä (2013) loppujen lopuksi 2,5 viikkoa rinkan kanssa.
Mukaani ottama voi säilyi moitteettomassa kunnossa koko retken ajan. Säilyttelin voin foliopaketissa muovipussin sisällä, jonka pakkasin rinkan sisälle muiden tavaroiden keskelle siinä toivossa ettei se niin lämpenesi päivän aikana. Illat/yöt pidin voini ulkosalla varjon puolella. Onnekseni iltasella lämpö tippui likelle jääkaappilämpötiloja, joten joka aamu voi oli jähmeää eikä päivisin päässyt kovin pahasti lämpenemään.
Muna- ja täysmaitojauheet pakkasin kierrekorkillisiin ja vedenpitäviin muovipurkkeihin. Rasvaisina jauheet eivät paakkuuntuneet läheskään yhtä pahasti kuin esim rasvaton maitojauhe. Munajauho toimi kuten luvattiinkin, tuoreen munan tapaan imeytyksen jälkeen. Eli siitä sai kelvolliset munakkaat väännettyä eikä ainakaan metsässä huomannut että maku olisi eronnut vaikka tuoksu ei ollutkaan paras mahdollinen. 😉 Pilaantumisen tuoksuja tai makuja en huomannut. Samoin maitojauhe toimi moitteetta. Sekoittui suht hyvin (pieniä paakkuja aamukahvissa) ja maistui mainiolta sapuskoissa. Tämäkin jauho säilyi hyvin tuon 2,5 viikkoa, ehkä ihan aavistuksen verran olin huomaavinani härskiintymisen tuoksua purkin pohjalla olleesta maitojauheesta kotiin palattuani.
Voi siis säilyi erinomaisessa kunnossa koko 2,5 viikkoa.
Munajauho ja täysmaitojauhe säilyivät myös hyvin tuon 2,5 viikkoa. Maitojauheenkin mahdollisen pienen tuoksuerheen olisi varmaan voinut välttää pakkaamalla jauhot pariin erään, jolloin yhtä purkkia auotaan ja hapetetaan vähemmän.