Jalkineiden keveyden vaikutuksesta

On päivänselvää, että kevyillä jalkineilla jaksaa kävellä kauemmin kuin raskailla.

Itselleni on kuitenkin tärkeää, että jalkine tai systeemi on 100% vedenpitävä vähintään kumpparikorkeuteen. Ensi kesänä on tarkoitus siirtyä tai ainakin kokeilla Visionin Hipwader -kahluulahkeiden + Simmsin kahluumonojen yhdistelmää. En ole vielä punninnut, mutta niiden yhteispaino lienee hieman isompi kuin Nokian Trekeillä. Vastineeksi olennaisesti parantuneet kahluumahdollisuudet. Sadehousut täytyy korvata kiltillä, missä säästää n. 200 g, joten summana voi mennä jopa plussan puolelle.

Toinen vaihtoehto olisivat vähän vettä imevät maastolenkkarit + pitkät gore-tex -sukat. On mielestäni erittäin omituista, että gore-sukkien tarjonta on globaalistikin aivan mitätöntä, vaikka luulisi että niitä myytäisiin kuin siimaa. Sukan pitäisi olla hyvin istuva tässä sydeemissä, muuten tulee ongelmia.

Kyselin eräällä toisella keskustelupalstalla turvakenkien soveltuvuudesta retkeilyyn.
Jalaksen matalat turvakengät komposiittiturvakärjellä ja naulaanastumissuojalla painavat 637g/töppönen.
Vastaavat Salomonin retkeilykengät, joita käytän, painavat 408g/töppönen.
Vielä en osaa sanoa, mitä tuo painoero käytännössä tarkoittaa mutta loppukesästä olen huomattavasti viisaampi.
Kädessä punniten painoero on tuntuva, jalassa jo vaikeampi huomata.
Aion ainakin kokeilla noita turvakenkiä.

Luiro ei tuonut esille perustelua sille, että minkä vuoksi se turvakenkä on mieluisampi valinta reissulle kuin se selvästi kevyempi salomonin retkeilykenkä. Vaikka itse olenkin raskasretkeilyn puolestapuhuja on tässä asiassa kompattava keskustelun avaajaa ja hänen viittauksiaan Johanssonin selvityksiin. Ts. jalassa jos missä se ylimäärä alkaa tuntumaan selvästi nopeammin kuin jossakin muualla. Toisaalta samahan se melkein on, että mitkä siellä jaloissa pyörivät jos ovat vain hyvin istuvat, eristykseltään riittävät eikä tarkoituksena ole laukkoa ennätyksellisiä päivämatkoja, jolloin keveyden hyödyt korostuvat.