Häkähälytin talviteltassa

Uuden häkämittarin kokeilemiseksi järjestin kellariin pienen testin, jossa 22 m³ huoneessa oli vähän yli metrin korkean pöydän päällä Kap-Arctic ja 60 cm sen yläpuolella häkähälytin.

Kuvassa testijärjestely.

Alkuun polttelin keitintä täysillä puoli tuntia ilman että olisi tapahtunut mitään. Näyttökään ei herännyt, koska häkäpitoisuus ilmeisesti ei ylittänyt 30 ppm:a (parts per million). Sitten kyllästyin odotteluun. Laitoin tulelle kattilan, jossa aloin sulatella lunta. Sama juttu, mitään ei taaskaan tapahtunut. Vartin maltoin sitä odotella.

Sitten pienensin liekkiä niin, että se juuri ja juuri pysyi hengissä. Lumensulattelu jatkui.

Viiden minuutin päästä alkoi tapahtua. Näyttö heräsi, siihen ilmestyi lukema 69 ppm. Lukemat suurenivat vajaan minuutin välein, ja kun näytössä oli 178 ppm laite alkoi piipata ja välkytellä punaista valoa.

Korkein saavutettu lukema.

Äänen sai nappulasta heti hiljennetyksi, mikä minusta on loistava ominaisuus. Hyvässä muistissani on tapaukset savuhälyttimistä, joita ei saanut hiljaiseksi muuten kuin repimällä patterin pois laitteesta tai johdot seinästä.

Väänsin polttimeen tehot taas täysille ja ppm-lukemat alkoivat pienentyä. Viiden minuutin päästä laite piippasi uudestaan kun lukema oli laskenut 83 ppm:aan. Se kuuluu asiaan. Käyttöohjeen mukaan sen pitäisikin vielä hälyttää, jos pitoisuus ylittää vielä 70 ppm. Reilun tunnin testailujen jälkeen lopetin kokeen.

Testi osoitti, että petroolikeitin tuottaa lumensulatuksessa aina jonkin verran häkää, minkä takia tuuletuksesta on huolehdittava. Pelkässä lämmityskäytössä häkää muodostuu paljon vähemmän. Tämä kaikki oli toki tiedossa ennestäänkin, mutta on mielenkiintoista pystyä itse kokeilemaan eri tekijöiden vaikutusta. Kuinka isot tuuletusaukot tai -hormit tarvitaan, on ollut tähän asti vain arvailujen varassa.

Testailua jatketaan talviretkillä teltassa eri keittimillä. Häkämittari näyttää toimivan, mutta sen luotettavuudesta tai tarkkuudesta ei tietenkään ole mitään tietoa ilman vertailumittaria ja kalibrointia. Onpahan taas yksi vekotin lisää retkillä rassattavaksi.

Viimeistään nyt testaillessa on tullut selväksi, että Bernerin Lampol 100 -merkkistä lamppuöljyä ei ikinä enää lähde retkelle mukaan. Se käryää pahemmin kuin halvinkaan markettipetrooli. Ennen se tunnettiin hajuttomimpana valopetroolina. Käytetään siitä loput varastot häkätestauksissa loppuun, vaikka sen jälkeen vaatteet ja varusteet haisevatkin kamalalle.

Bernerin kemisti kehtasi vielä kysyttäessä valehdella päin naamaa, että Lampolin koostumusta ei olisi muutettu. Pullon etiketissä ja käyttöturvatiedotteessakin muutos vahvistetaan. Tämän kemistin nimi on tiedossa mutta jääköön nyt toistaiseksi vielä mainitsematta.

Piti heti mennä kokeilemaan yhdistelmää Optimus Explorer + 4,5 l kattila lumensulatuksessa. Yllättävästi huomasin jo esilämmitysvaiheessa tentulla CO-pitoisuuden nousevan hetkellisesti yli sadan. Nämä laboratoriotulokset eivät tosin ihan vastaa käyttötilannetta, koska mittari on mahdollisimman epäedullisessa paikassa, suoraan keittimen päällä, eikä tuuletusta ja korvausilmaa ole järjestetty niin kuin teltassa.

Ilman kattilaa Explorer tuotti CO:ta alkuun noin 40 ppm. Keitin ei heti mennyt täysille ja liekissä oli vähän keltaista seassa. Suuttimen pikaputsaus auttoi. Lumikattila päälle, niin arvot pomppasivat yli sadan ja hälytin alkoi huutaa. Kun vesi lämpesi, lukematkin tippuivat 60-80 ppm tienoille.

Kattila hikoilee Explorerin lumensulatuksessa.

Kattila pois hellalta, ja mittari ei viitsinyt enää näyttää mitään, koska CO-pitoisuus oli enää mitättömät 3-5 ppm. Liekkikin pysyi kauniin sinisenä. Eli teltan lämmityksessä, kun poltin on päässyt vauhtiin, häkää ei mainittavasti näytä enää muodostuvan.