GPS-keskustelu

Tämä aihe on aika kaluttu. Minulla on Gekossa tallennettuna kaikki Lapin autiotuvat ja muutama kymmen referenssipistettä Pohjois-Norjasta ja -Ruåtsista. Lisään niitä tarpeen mukaan. Käytän tallennettua paikkatietoa harvakseltaan sijainnin määrittämiseen. Kartan ja kepsin koordinaattien perusteella sijainnin määritys on helppoa kuin heinänteko, mutta vielä helpompaa on käyttää referenssipisteitä, jotka merkitsen käytössä olevaan karttakopioon, johon myös lisään koordinaattilukemat mikäli ne eivät kopiossa näy. Hallitsen kaikki pohjoismaiset koordinaatistot kepsin käytössä. Suunnistukseen en käytä kepsiä ollenkaan.

Lelujen, joihin luen kepsin, kännykän ja digipokkarin, tärkeysjärjestys on lueteltu. Minun puolesta ne sopisi yhdistää samaan vedenpitävään laitteeseen, joka painaa korkeintaan 150 g.

@Kösteri wrote:

Joo, onhan tuo simppeli. Mummokin kai osais sillä marjamettästä takasin kotio. Liekö tuo edes vedenpitävä? Tuskin, koska sitä ei mainita. Paino 73 g, joka on ehkä ilman pattereita, on samaa luokkaa Gekon kanssa. Hintaa vain on yli tuplaten se, mitä itse maksoin tuliterästä Gekosta, suoraan Ameriikasta tilattuna. Eikä tuossa mummossa näytä olevan minkäänlaista liitintä, että kuljetun jäljen saisi siitä ulos. Muista ominaisuuksista puhumattakaan. Kuten että saisi tallennettua referenssipisteitä reissua varten valmiiksi. Niin että siitä vaan tilailemaan, jos siltä tuntuu. Ostat sitten myöhemmin sen oikean gepsin. Tai kännykän, johon saa myös karttanäytön.

Simppeliys on siistiä jos ei ole innostunut sähköisten laitteiden kanssa puuhastelusta. Ylihintaisuus ei näin halvoissa hankinnoissa sinänsä harmittaisi, mutta tuo vedenpitävyyden puuttuminen (sillä sehän tietenkin puuttuu jos asiaa ei ole mainittu) on tosiaan ongelma joka vähensi entisestään halua hankkia ko. mummo-opastin.

Sitä tässä ihmettelen, että minkä helkkarin takia se reitti pitää saada taltioitua jokaista mutkaa myöten? Antaako tieto tarkasta reitistä jotakin lisäarvoa reissulle? Lasketaanko tarkan reitin mukaan tarkka matka, jota märehditään ja analysoidaan sitten myöhemmin? Vai tarvitaanko tarkka reitti siltä varalta jos löytää esim. jonkin erikoisen kasvin jonka uudelleen löytyminen edellyttää tarkkaa sijainnin tietämistä?

Hyvä perustelu Kösteriltä. Tehtyjen reissujen mieleenpalauttaminen kieltämättä vaatii jotakin muutakin kuin päässä olevien huterien muistikuvien penkomista. Itse en ehkä saisi menneistä kiinni reittikarttaa katsomalla; muutama kiintopiste reissua kohti riittää. Teen sen sijaan muistiinpanoja, joihin kirjaan mm. tuntemuksia ja säätiloja. Joskus, erityisesti nuorempana, on ollut myös kamera mukana (varsinkin ennenkäymättömissä paikoissa liikkuessa).

Omalla kohdallani saan parhaiten menneistä tunnelmista kiinni, kun luen niitä kirjaamiani tuntoja. Jotkut tuntemukset kulkevat mukana reissusta toiseen, mutta on tuntoja, jotka nimenomaan syntyivät juuri sen hetkisen elämäntilanteen ja juuri sen tietyn maiseman yhteisvaikutuksesta. Ja juuri nämä kirjatut hetket ovat niitä, jotka kuljettavat siihen elettyyn ja koettuun.

Taidan joutua myöntämään, että gepsistä on reissujen dokumentoinnin kannalta paljonkin hyötyä. Se ei vain ole se tapa, joka parhaiten toimisi omalla kohdallani.

Reissujen tallentamisen (olipa tapa mikä hyvänsä) arvon oppii huomaamaan luonnollisesti liian myöhään. Itsellänikin on monet mahtavat reissut jääneet unholaan vuosilukuja myöten. Muistaa ainoastaan sen, että eli ja eli voimakkaasti, mutta ei sitä milloin, miten ja missä olosuhteissa. Ei niistä olisi paljon tarvinnut talteen saada, että ne hetket voisi elää hieman ajan lantraamina uudelleen.