24h ja 48h vaellukset

Lällärihommaa. Tosimiehet ottavat kohteeksi niin pitkän siivun, että siitä ei nukkumatta selviä. Esimerkiksi Kilpisjärvi-Masi (Norja). Montako päivää Erämies arvelee tarvitsevansa tuon vaeltamiseen ypöyksin ja ilman kepsejä sun muita apuneuvoja? Toinen tosimiesten taival on Ivalonmatti-Kautokeino (Norja). Tämä saattaa olla vaativin siivu mitä pohjoismaista löytää. Kiinnostaa siksi 😉

Itse aiheesta, eli 24h tai 48h rutistuksesta. Ehkä matkaa isommaksi kysymykseksi nousee se, mitä vaelluksella tarkoittaa ja mitä tuollaisella, esimerkiksi vuorokauden pikapyrähdyksellä on mukana.

100 metrin vaelluksen ennätysmieshän on U. Bolt. Vuorokauden ennätys taas on lähes 300 km, maantiellä vaellettuna. Kahdessa vuorokaudessa matkaa on taitettu tiellä vajaat 440 km.

Onko esimerkiksi ”sysimusta satku” vaellus?

…ja kovan kunnon lisäksi noin 35 km:n keskimääräinen päivämatka vaatii hiertämättömiä jalkineita ja kestäviä jalkapohjia. Itselläni matkaa rajoittaa eniten jalkineiden tuomat ongelmat: varsi alkaa puristaa, varpaan kynnet ilmoittelevat ja vastaavaa.

Jalkine on siitä ikävä kokeiltava, että vasta pitkät päivätaipaleet ovat tuoneet esille soveltuvuuden. Esimerkiksi Nokian Finntrim sopii jalkaani hyvin, mutta useampi pitempi kulkupäivä tuo esiin vakavampia ongelmia istuvuudessa.

Omat kokemukset 30+ km päivistä ovat todella vähäisiä. Suurinpiirtein 25 km saakka kumisaappailla menee mukavasti kun muistaa päivän mittaan kuivatella sukkia ja virutella jalkoja raikkaassa vedessä. Jos on märkä keli ja em. ei onnistu niin ongelmia alkaa tulla. Sukat ja pohjalliset kostuvat liikaa. Jalkaterä ilmoittaa epäviihtyvyydestä kun jalkapohjien tunto herkistyy, eli niitä särkee. Lihasten yleinen väsyminen ja ehkäpä myös verenkierron ongelmat kiihdyttävät epämukavuutta, mikä takia jokainen lisäkilometri vaatii yhä enemmän tuskansietoa. Jalkapohjat tuntuvat palautuvan aika hyvin rääkistä kunhan iho pysyy ehjänä eikä synny marssimurtumia tms.

Luulen kuitenkin, että mitään oikoteitä ja temppuja jalkojen matkankestävyyteen ei ole. Länsimaisessa kulttuurissa ei ole sijaa sherpapojille, jotka kantavat turistien taakkoja suihkusandaalit jalassa 10-vuotiaasta alkaen. Kun tämmöinen kaveri on 20 v, niin kaikki edellä kerrottu on kärpästen surinaa hänelle.

@Pahansisuinen wrote:

….Minä kävelen paljon arjessa ja jalat siihen kyllä kestävyyden osalta sopeutuvat. Käytännössä se tarkoittaa nahan kuoriutumista ja paksuuntumista…

Ja kun kävelee mahdollisimman paljon avojaloin sen parempi. Hetimmiten, kun kevät tästä hieman edistyy aloitan päivittäiset avojaloin kävelyt maastossa ja asfaltilla. Metsäpolut ja pururadat ovat hyviä paikkoja. Itselläni tahtoo ainakin varpaanvälit hautua kengissä haavaumille jos ei tule harjoitettua tuota avojalkailua. Ja kyllä turha herkkyyskin jalkapohjista vähenee jo muutamassa päivässä/ viikossa. Väittävät, että myös askellus paranee avojalkaharjoittelulla. Tapanin suosittelema jalkaraspi voisi olla kokeilemisen arvoinen keino talvikaudella.

Tuota paljasjalkakävelyä on tullut yhden kesän harrastettua ihan olan takaa (siis päivittäin kuukausien ajan pitkin kallioita ja mantuja), ja kyllähän siinä jalkapohjat paksuuntuivat. Pystyi loppukesästä juosta yli käpyjen ja kivien ilman mitään ikäviä tuntemuksia.

Ongelmaksi muodostui seuraava talvi: koska nahkaa ei enää kulutettu entiseen malliin, se alkoi halkeilla ja mennä haavoille. Oli aikamoinen työ saada jalat jälleen toimiviksi ja se urakka kesti sitten jo toista vuotta, kun piti säädellä ihon poistoa raspilla. Joten siitä opin, ettei kannata paksuntaa ihoa liikaakaan, ellei kulutus ole pysyvää ympäri vuoden. (Harvathan kävelevät talvisin avojaloin metsissä tai asfalteilla.)