Muorravaarakka sen jo sanoikin, että vaihtoehtoja tosiaan piisaa. Jos asiaa lähestytään juomavesilähtöisesti on hyvä nyrkkissääntö, että mitä ylemmäs merenpinnasta ja mitä pienempiin vesistöihin mennään sen varmemmin vesi on hyvää. En usko, että Lapissa vaeltavalle juomaveden saanti muodostuu juuri missäkään suunnalla ongelmaksi. Jos pelkää juoda purojen vettä tulee vastaan usein kuitenkin lähteitä, joista näkee yhdellä vilkaisulla, että vesi kumpuaa maan alta ja on siten lähes 100 %:n varmuudella laadultaan erinomaista. Omakohtaisesti täytyy tunnustaa, että juon sen suuremmin miettimättä lähestulkoon jokaisesta vastaantulevasta lutakosta. Hillasuollakin tulee välistä polkaistua suohon kuoppa josta kourin muutaman suullisen pahimpaan janoon. Tätä tapaa en kuitenkaan suosittele, mutta olkoon esimerkki siitä, että ei se ihmiselimistö välttämättä niin herkkä laitos ole mitä sanotaan.
Kohdetta valitessanne tulee etukäteen päättää ehkä ainakin se, että haluatteko olla enimmäkseen tunturissa/ puuttomalla seudulla, metsäisillä alueilla vaiko edellisten välimuodossa? Tykkäättekö tulistella avotulella? Kalastatteko? Suurin osa vaellukset aloittavista ihmisistä arvostaa sitä, että vaellusreitillä on monenmoista maisemaa ja luontotyyppiä. Ts. on tunturia, suota ja metsää (ja siellä hyvää tulipuuta). Em. kriteerit täyttäviä kulkupaikkoja, joissa ei törmää tolvaaviin turistilaumoihinkaan, ovat mm. Lemmenjoen seutu (Maaresta- ja Viipustunturit) ja Hammastunturien seutu. Saariselkää pidetään ruuhkaisena, mutta kyllä sinnekin mahtuu, varsinkin kun maisemat ovat erinomaisia.