"Uudet" vanhat luontokohteet.

Jos tutkii vanhoja talouskarttoja tarkemmin ja vertaa uudempiin maastokarttoihin, niin huomaa, että tärkeysarvojen muuttuminen on todellista viimeisen päälle: vanhoista kartoista löytää hienoja kalastus- ja metsästysapajia aikasta helpostikin(?), kun uudet kartat keskittyvät kulkemisen vaivattomuuteen tai metsätopografiaan.

Miten olisi, jos alettaisiin tulkita näitä karttoja nykynuorellemekin (ihan omiemme kokemuksiemme pohjalta)?

Ps. Siis tämähän koskee hyviä teeren-, riekon- ja metsonsoidinpaikkoja ihan siinä missä ahvenpaikkojakin…