Ruoka- ja varustekätköjen tekeminen kesävaellusta varten

Tämä mielenkiintoinen aihe jäi taannoin kommentoimatta, mutta nostetaanpa asia taas esille.

Ei ole omakohtaista kokemusta jemmojen tekemisestä keväthankien aikaan. Sulanmaan aikaan on tullut jotakin pientä jätettyä paikkoihin, joihin tietää palaavansa lähitulevaisuudessa. Vuonna 2006 oli reissussa mukana muovinen viskipullo, jota ei tullut korkattua ja jonka jätin erään itälappilaisen tunturin lakimaihin jemmaan tulevia käyntejä varten. Kaksi kertaa olen ko. paikalla käynyt ja molemmilla kerroilla olen korkillisen napannut tuosta kätköstäni. Hyvin on viinapullo kätkössään talvehtinut; etiketti on tosin tippunut, mutta väliäkö tuolla (sen lisäksi korvasin viimekäynnillä alkuperäisen metallikorkin muovikorkilla). Ko. pullolla voisi varmaan tehdä sopivassa tilanteessa vaikutuksen jos olisi retkellä jonkun kanssaihmisen kanssa, jolla olisi sopivan suuruinen alkoholiongelma. Tämän viinapullon lisäksi on maastossa tällä hetkellä piilossa 2 verkkoa, kirves, paistinpannu ja pullollinen sinolia.

Elintarvikkeista voisivat sopivia kevätkätkettäviä olla lähinnä säilykkeet. Trapperin mainitsemat näkkileipä, keksipaketit ja suklaa voisivat olla melko hankalia pakattavia säidenvaihteluita vastaan. Toisaalta jyrsijät ja muut luonnonelukat voisivat asettaa omat haasteensa. Säilykkeille sopiva jemma voisi olla muurahaispesä tai sellaisen puuttuessa voisi harkita myös lähteeseen upottamista. Säilykkeet tosin eivät taida sen suuremmin kärsiä vaikka ne muutaman kerran jäätyisivät ja sulaisivat ennen niiden käyttämistä. Yksi sopiva kätkettävä voisi olla vacumoitu kuivaliha, tosin eipä se kuivaliha kannettunakaan paljoa paina, mutta luonnonolojen vaihteluita vastaanhan kuivaliha pärjää hyvin. Jos ajatellaan muita tarpeita kuin elintarvikkeita voisi harkintaan ottaa myös kumisaappaiden kätkemisen.

@Kösteri wrote:

…Eräjemmoissa on samat ongelmat kuin geokätköissäkin. Korroosio ja kondenssi uhkaavat, jästit saattavat ne löytää. Muovimateriaalikaan ei takaa jemma-astian sisällön kuivana pysymistä.
…

Tuohonhan se monen ruokatarpeen ja monen muunkin tarpeen jemmailu tietenkin kilpistyy. Mitenkähän mahtaisivat pärjätä pidemmän päälle säilykkeetkin jos ne olisi jätetty vaihtuvien lämpötilojen armoille? Muuttuuko esim. nöttkött-purkin sisältö minkälaiseksi liejuksi jos se on esim. kivenkätkössä jemmattuna enemmän kuin sen yhden kevään, vaikkapa 2-3 vuotta? Muinaisten naparetkeilijöiden jäljiltähän on käsittääkseni löydetty noin 100-vuotiaita lihasäilykkeitä, joiden on väitetty olleen syöntikuntoisia (on tietenkin helppo väittää maistamatta). Niiden säilyvyyttä lienee edistänyt se, että lämpötilat ovat olleet koko ajan pakkasella jolloin kondessivedet eivät ole aiheuttaneet ongelmia.

Omakohtaisesti on pitkän säilömisen kokemuksia mehupulloista. Äitivainaa teki nähtävästi joskus 80-90 luvun vaihteessa mehua luonnonmarjoista, joista saadut pullotteet hän laittoi vanhoja perinteitä noudattaen säilöön talon läheiseen lähteeseen. Pari vuotta sitten puhdistin tuota lähdettä murasta ja liejusta ja sieltähän niitä pulloja sitten löytyi 5-6 kappaletta. Pullojen sisältö oli aikojen saatossa kerrostunut ja päällimmäinen kerros oli jo kokolailla läpinäkyvää tavaraa. Hieman epäilytti maistaa vähimmän epäilyttävältä näyttävän pullon sisältöä, mutta kyllä siinä mehun makua oli eikä pakkikaan mennyt sekaisin. Hyödynsin menestyksellä noista löytöpulloista ylimmän 2/3 ja alaosan sakkaumat päätyivät viemäriin.

Nuo lähteisiin perustuvat ratkaisut saattaisivat nykymaailmassakin olla niitä käyttökelpoisimpia. Ennenmuinoinhan lähteisiin upotettiin lasipurkitettuja marjasurvoksia, juustoja, makkaroita ja lämpimän kelin aikaan salakaadettuja hirviä. Lähde lienee kätkönä siinäkin suhteessa hyvä, että se kätkee hajuja joiden perässä monet luonnoneläimet voisivat päätyä rosvousreissulle.