Pitkä vaellus läpi Finnmarkenin

@Kösteri wrote:

Joku erkkilamppeeni olisi lyönyt rumpua retkestä jo etukäteen ja raportoinut kännykällä retken kestäessä päivittäin kuvin ja sanoin, mutta tältä Abulta saa nyhtää tiedonmurusia yhden kerrallaan.

Yksityiskohtaisia varustelistoja odotellaan, samoin kuvia ja karttapiirroksia! Puhumatakaan uskottavasta selityksestä siihen, mikä saa tervejärkiseksi luullun äijän ryhtymään tuollaiseen älyttömään hommaan ja ilmeisesti tuhlaamaan koko kesälomansa ittesä rääkkäämiseen, samaan aikaan kun täällä etelämpänä lojuttiin rannoilla vuosisadan ennätyshelteissä.

Miksi julkisuus maistuu nykyaikana niin makealta? Tätä olen ihmetellyt ja senpä takia olen toiminut toisin protestihengessä. Lähialueilla tehtävissä reissuissa ei tarvita sponsoreita, koska ei ole erityisiä kustannuksiakaan. Ylivoimaisesti hankalimmin järjestettävä resurssi tämmöiselle vaellukselle on aika. Ja vielä hankalampaa se olisi kahdelle. Kuukauden erossa olo perheestä ei ole herkkua mm. sen takia että kenttien löytyminen tekstaria varten oli jokapäiväinen stressi. Puhumattakaan tiedon janosta toisella puolella. No, meillä olikin vaelluksen puolivälissä kahden päivän loma perheen parissa, not bad.

En myöskään voi yhtyä siihen että pitkän vaelluksen suunnittelu olisi kovin vaikeaa. Karttoja pitää hankkia enemmän kuin normaalisti. Ruokaa tarvitaan enemmän kuin normaalisti. Aikaisemmasta poikkeavaa oli vain se, että kävelin työmatkat 8 kuukautta ennen starttia. Kuntopohja kävelyyn oli hyvä ja samalla tuli hienosäädettyä sukkaosasto perusteellisesti, ja oli varmuus siitä käytössä on hyvät kengät (Nokian Trek+). Hankin kaikki kaasut (4×230 g) ja osan ruuista koko reissulle. Puhtaat vaatteet + ruokaa + karttoja tuli perheen mukana Lakselviin. Sama kassi siirtyi heidän mukanaan Masiin. Lähetin jo kovasti laihtuneen kassin Masista Eskelisellä Kilpisjärvelle, missä se odotti homman finaalia. En sanoisi että em. logistiikka oli kovinkaan vaativa operaatio.

Reppu painoi ensimmäisen etapin alussa 14,8 kg. Sen jälkeen sitä ei punnittu, mutta ruokaa oli alussa hieman liikaa mukana, joten jokainen etappi alkoi alle 15 kilon repulla. Mielestäni yksityiskohtaisia varustelistoja on turha esitellä, koska vastaavia listoja on netti pullollaan. Kumppareiden lisäksi täytyy kyllä ylistää Termarin NeoAiria, joka on aivan fantastinen patja; nyt alkaa olla yli puolensataa yötä takana ja kyllä on nukuttanut eikä kestävyydessä mitään ongelmia!

Ja että miksikö? Hyvä kysymys! Luultavasti siksi, että teen mielelläni uusia juttuja ja tässä oli uutta monella tasolla: kesto, yksin, uusia alueita, raudun kalastus. Toisaalta ei jäänyt kytyä, että pitäisi päästä uudestaan pitkälle vaellukselle. Eiköhän se ole tässä. Järjettömän kovaa kävelykuntoa jään kaipaamaan, sitä kun ei millään muulla keinolla saa.

@f7391 wrote:

Ruokalista olisi mielenkiintoista nähdä.

Aikaisempien kokemusten perusteella tein kalan syönnistä sellaisen päätöksen, että sitä syödään vain illalla ja seuraavana aamuna, siis ei koskaan päivällä. Muutaman kerran kokosin vavan(t) hyvissä ajoin ennen leiripaikkaa, koska matkalla saattoi olla parempia kalapaikkoja kuin perillä. Toinen syy oli se, että tunnin pari kevyessä suolassa ollut file on helpompi paistaa kuin juuri joesta/järvestä repäisty. Useimmiten kuitenkin tappelin pannulla käpristyvien fileiden kanssa

No, ruokalista oli hieman yksitoikkoinen, about näin:

Aamupala. Kattilaan 6-7 dl vettä. Kiehumista odotellessa taittokuksaan 1 pussi pikakaurapuuroa (Kuitu ja 4-viljaa OK, maustetut kamalia). 2 palalle näkkäriä reilusti voita ja päälle 4 sentin kerros graavikalaa TAI juusto+metukka. Pikapuuro mahtuu taittokuksaan mutta veden annostelu ja sekoitus on tarkkaa puuhaa. Loppuun veteen irtoteetä haudutuspallossa + 7 palaa luomuruokosokeria. Puuroon reilu pala voita. Tyhjään taittokuksaan teetä, jolla puhdistin puuronjämät. Teen kanssa leivät.

Lounas. Kattilaan 7 dl vettä. Kiehumista odotellessa 2 voi-juusto-metukka näkkäriä valmiiksi. 3 taittokuksallista pikakahvia, viimeisen kanssa suklaapatukka, joista Freian Toppris oli ehdoton suosikkini.

Päivällinen. Kalaa tein kahdella tavalla. 1: voissa paistettu file + pottumuusi; 2: kalakeitto eli ennallistetut kuivatut perunat (50 g) kiehumaan, siihen sulatejuusto (50 g) ja lopuksi paloitellut filepalat, joita oli puolet 1 litran kattilan tilavuudesta. Siis kattila oli täpötäynnä keittoa! Ei-kalaruokia oli joka etapille 2 kpl, paitsi viimeiselle 3 kpl, ja se oli 2-hlö pikapasta, johon lisukkkkeksi pilkottua salamia ja päälle parmesaania. Oli muuten erinomainen palautumisruoka! Kotimainen pikapasta on mielestäni parempaa kuin norjalainen, mutta norjalainen Sport+ näkkäri oli parempaa kuin Ylhäisten näkkäri. En syönyt leipää illalla ollenkaan.

EDIT: unohtui naposteltava. Tein oman sekoituksen, kuivattuja banaaneja, kuivattuja hedelmiä, ja vähän suolaisempi pähkinäsekoitus, kaikki marketin hyllystä. 100 g per päivä. Lantiovyön pikkutaskusta oli mukava tankata.

Pitää vielä mainita, että räkän takia kehittelin omituisen tavan keitellä absidissa. Sääskettömästä teltasta laitoin kädet vetoketjun raosta samalla kun katselin absidiin sääskiverkon läpi (ei onnistu lippis päässä). Pitelin sääskiverkkoa hampailla, että näin kunnolla keittimelle. Eli toiminta muistutti huippuvaarallisten pöpöjen käsittelyä eristyskaapissa 😀

Varangilla on vähän järviä, mutta merirautu nousee useimpiin jokiin. Mutta niiden pyyntiin pitää olla lohilupa, joita myös tarkastetaan. Komagilla sisävesilupa alkaa vasta Björnskardetin yläpuolella, mutta siellä Komag näytti kyllä karmean karulta joelta, en edes yrittänyt (en kyllä jaksanutkaan koska alla oli ensimmäinen 25 km). Ensimmäisen kerran kalastin Övre Flintelvalta, joka olikin täynnä mojovia taimenia. Söin kiloisen. Annijoki sama juttu. Sen jälkeen en kalastanut Varangilla. Pääsin kurkistamaan Tveirelvan ja Sandfjordselvan kanjoneihin yläjuoksulta, luulen että molemmat sivujokineen ovat erittäin hankalia ylitettäviä alempaa, ainakin kartan perusteella. Mutta ko. jokien välistä pääsee ylämaita pitkin Björnskardetille. Komagin ylitys on pakollinen koska Björnskardetista pääsee vain pohjoispuolelta läpi. Ja alavirran puolelta tultaessa pitää nousta aika korkealle rinteeseen n. 100 m jokea ylemmäs. Itse menin alempaa mutta en suosittele, koska reitti on hengenvaarallinen (jyrkkä ja vyöryvä). Toinen vaihtoehto on koukata lännen puolelta yli tuntureiden, siis nousua ja laskua rakassa.

Varangilla näin useita kotkia, ja vielä useampia piekanoita ja yhden tunturihaukan. Syötävät linnut olivat täysin hukassa.

Pari hyödyllistä karttalinkkiä

http://kart.statkart.no/adaptive2/default.aspx?gui=1&lang=2
http://norgeibilder.no/

@Trapperi wrote:

Millaisia kalastusvälineitä käytit?

Perhovapa 8 jalkaa, 5-osainen, #4 luokka, 60 g + ABU 256 rulla, 154 g
UL-vapa 5 jalkaa, 3-osainen, 80 g + ABU Cardinal 33, 230 g

UL-vapa voisi olla pitempi raudun pyyntiin. Em. vavat ovat pätkinä 50 cm mittaisia, joten ostoslistalla on 6’6″ pitkä 4-osainen vapa, joka pakkautuu samaan pituuteen. Perhorulla voisi olla kevyempi. Visionilla on jarrullinen rulla 90 g, ja Sagella jarruton 70 g. Ongelmana on se, että molemmat kustantavat 300 eur, huh! Shimanon Stradic-sarjassa on 165 g painava haspeli, jota pääsin hipelöimään, hyvältä tuntui. Ja 300 eur hinnasta päätellen voisi olla jopa kohtuu luotettava. Joten 600 eur investoinnilla nykyinen kelojen n. 385 g paino vähenisi n. 235 grammaan. Taitaa jäädä tuo investointi tekemättä 😉