Keskusteluihin kirjoittaminen on toistaiseksi suljettu.

Laatukoru

Nousukarvat

Vaellus ja retkeilyKeskusteluMuut Talviretkeily Nousukarvat

Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • #4000
    Anonymous
    Katsoja

    Nousukarvojen hoitoon liittyy muutamia asioita, jotka eivät ole välttämättä tarpeellisia, mutta jotka parantavat karvojen käyttöä ja elinikää:

    Ensinkin, suksissa käytettävät ”nousukarvat” koostuvat liimasta, sidoskankaasta ja karvoista. Kangas ei kaipaa erityishuomiota (paitsi kuivuus), liima on ”tuoretavaraa”, joka säilyy parhaiten kylmässä (pakkasessa!), ja karvat tykkäävät kuivasta (ellei ole pelkkää synteettiä; harvat Suomen käytössä ovat).

    Vain itse ”karvat” ovat suuremman huomion arvoisia, mikäli nämä koostuvat (ainakin osittain) luonnonkarvoista. Luonnon karvat ovat, kuten (luultavasti) kaikki tietävät, kosteutta itseensä imeviä. (Itse asiassa, vanhan ajan barometreissä käytettiin mm. hevosten jouhimia (niin kuin viulujen jouheissakin) paljastaakseen ilman kosteuden, mikä liittyi suoranaisesti ilman paineeseen; kyll’ ne Venäjäll’ osaavat…)

    Karvojen kyllästämiseen voi periaatteessa käyttää mitä ainetta vain, joka kyllästää karvan siten, ettei vesi pääse imeytymään karvaan. Itse olen mieltynyt Coll-Texin-kyllästysaineisiin , koska kyllästysaine on sopivan kokoisessa pakkauksessa (kestää 1-3 vuotta per karvapari) ja on helposti karvoihin levitettävissä. Aine puristetaan pakkauksesta siten, että karvojen päälle syntyyy ohut kerros kyllästettä, joka levitetään purkin sienellä, jolloin se imeytyy karvoihin. Annetaan karvojen kuivua sisäilmassa 24h ja sen jälkeen voi (mikäli toivoo) levittää päälle parafiinia.

    Kyllästämisen jälkeen on mielestäni hyvä heti levittää parafiinia karvojen päälle, mikä lisää luistoa ja edelleen vähentää kostumista: on vain kyse ahkeruudesta: ”less pain, less benefits” equal ”more pain”. Siis suomeksi: pehmeän parafiinin karvoihin hinkkaaminen kannattaa. (Parafiini hinkataan karvojen päälle kauttaaltaan ja korkilla hierotaan parafiini sisään: tehokas alue 2-9 km, puolitehokas 10-15 km, sen jälkeen lisää parafiinia; kelit vaikuttaa kilometreihin olennaisesti.)

    Tähän karvojen käyttäjät lisätköön kokemuksiaan/tietojaan… (Odotan itsekin innolla lisävinkkejä, sillä x-vuosia karvoja hiihtäneenä kaipaan mielellään lisävinkkejä karvojen käytössä; koskaan ei voi oppia liikaa…)

    (Ps. Varsinkin ”siskolle” voi lisätietoa lisätä.)

    #5671
    ABU
    Katsoja

    Oletan, että useimmat pitävät nousua Muorravaarakkajoelta Lumikurua pitkin Lumipään eteläpuoleiseen satulaan kohtuullisen kovana. Kun olen noussut sen 280 cm metsäsuksilla n. 50 kg ahkio perässä ilman nousukarvoja ja ilman pitopohjia ihan purkkivoiteiden avulla ilman pito-ongelmia, niin miksi tässä pitäisi alkaa sotkemaan nousukarvojen kanssa?

    #5672
    Pahansisuinen
    Katsoja

    @ABU wrote:

    Oletan, että useimmat pitävät nousua Muorravaarakkajoelta Lumikurua pitkin Lumipään eteläpuoleiseen satulaan kohtuullisen kovana. Kun olen noussut sen 280 cm metsäsuksilla n. 50 kg ahkio perässä ilman nousukarvoja ja ilman pitopohjia ihan purkkivoiteiden avulla ilman pito-ongelmia, niin miksi tässä pitäisi alkaa sotkemaan nousukarvojen kanssa?

    Siksi että nousun ajalliseen kestoon suhteutettuna nousukarvojen laittoon ja pois ottoon kuluu marginaalinen siivu. Ne kuitenkin helpottavat hyvin paljon etenemistä, säästävät paljon voimia ja myös nopeuttavat matkantekoa.

    Pärjäähän sitä ilmankin, jos siihen jokin ideologinen peruste on, mutta monille kelpaa vaelluksessakin apu, jonka nykytarjonta mahdollistaa. Minulla on säännöllisestä arkiliikunnasta huolimatta sen verran heikko kunto, että ahkion kanssa umpihangessa yhtään pitempi ylämäkisiivu jää nousematta ilman karvoja. Eikä pitkien suksien kääntelykään mukavaa hangessa ole.

    #5673
    Anonymous
    Katsoja

    Muutamaan otteeseen on tullut noustua tuota ABUn mainitsemaa reittiä ylös Muorralta, eikä vielä kertaakaan karvoja käyttäen; vain purkkia että pitopohjaa (ja kerran osan noususta kävellen).

    Mutta se ei mielestäni tarkoita, että karvat ovat turha härpäke, vaan kyse on olosuhteista. (Mielellään kiikarilla seuraisin ABUa Muorran kämpän ylärinteeltä, kun hän pelkän purkin voimin hinaa 50 kg:n ahkiotaan ylös huhtikuun loppupuolen +5 asteen iltapäivänä, kun lumi on niin rakeista, että sitä voisi uskoa sokeripalakentäksi; keskeisen maaliskuun kylmä ja kova viti on täysin eri asia.)

    Olen ison siivun elämästäni hiihtänyt pelkät tervat pohjassa, ja sillainkin tulee ihan hyvin toimeen, mutta miksei käyttää tehokkaampaa keinoa, jos sitä on tarjolla? (Itse asiassa, monesti terva on tehokkain: umpisessa ja veneenpohjassa…)

    Joten, mielestäni on näin: Olosuhteet määrittelevät sen, mikä on edullisin keino päästä eteenpäin: purkivoiteet, liisterit, pitopohjat, nousukarvat tai jalkapatikka; joskus selvästikin peltipailakka. (Itse käytän yleensä sitä, mikä tuottaa vähiten hikeä; paitsi kesäisin, sillä olenhan sentään kumisaapastalibani…)

    #5674
    ABU
    Katsoja

    Omien kokemusten mukaan ei ole olemassa sellaista keliä etteikö voitelemalla saa täydellistä pitoa luistosta tinkimättä. Pitkän ajan keskiarvona voitelu on myös vähätöisin ja yksinkertaisin tapa saada sukset pelaamaan. Satunnaisina päivinä, jolloin keli muuttuu nopeasti, voitelu teettää enemmän töitä kuin esim. pitopohja tai karvat. Mutta huomattavasti enemmän on niitä päiviä kun voitelua tarvitaan vähän, joko niin että vanhaa voidetta on riittävästi tai uutta voidaan laittaa vanhaa poistamatta. Luisto on voidellun suksen ylivoimainen etu ja jos joku niin se säästää suuren määrän energiaa verrattuna harppuihin tai karvoihin.

    Hankalimpia ovat tiukat nousut pehmeässä tunturikoivikossa, tilaa käännöksille on vähän, ahkiolle ei aina löydy sujuvaa reittiä jolloin tarvitaan jonkinasteista väkivaltaa eli raakaa voimaa. Pito ei ole ongelma vaan tilan ahtaus pitkillä suksilla. Myös laskeutumiset vastaavissa paikoissa ovat haasteellisia pitkillä suksilla. Reitinvalinnoilla nämä tilanteet tietenkin täytyy minimoida mutta joskus on vaan mentävä. Ongelman ratkaisu ei löydy karvoista vaan lyhemmistä kulkupeleistä: lumikengät tai pätkäsukset.

    #5675
    Anonymous
    Katsoja

    @tapani vaeltaja wrote:

    …kun hän pelkän purkin voimin hinaa 50 kg:n ahkiotaan…

    Joten, mielestäni on näin: Olosuhteet määrittelevät sen, mikä on edullisin keino päästä eteenpäin: purkivoiteet, liisterit, pitopohjat, nousukarvat tai jalkapatikka…

    (Kannattaisiko ABUn lukea tarkemmin, mitä on sanottu…)

    Tottahan toki, ABU, olen tullut toimeen pelkillä voiteella ja edelleen tulen. Ja voitelen edelleen suksia päivittäin talven aikana, sillä monesti perinteinen voitelu on kaikista toimivinta! (Unohtamatta moderneja fluori/teflon-voiteita…)

    Mutta jos tarjolla on helpompia vaihtoehtoja määrätyissä olosuhteissa, niin miksen niitä käyttäisi? (Kuten nuo mainitsemasi pöperölumet tunturikoivikossa, joita alituiset nyppylät virkistävät hikeen saakka: karvat ovat noissa olosuhteissa ahkion kanssa ihan yliveto; kannattaisiko edes kerran elämässä kokeilla… harvathan enää käyttävätä lylyä ja kalhuakaan…)

    #5676
    Pahansisuinen
    Katsoja

    Minun on vaikea uskoa, että voiteilla saisi suksiin samanlaisen pidon kuin nousukarvoilla. En toki mikään voitelumestari ole, mutta oman kokemukseni perusteella aavistan, että nousukarvan pitoon ei voitelulla yllä.

    #5677
    Anonymous
    Katsoja

    @Pahansisuinen wrote:

    Minun on vaikea uskoa, että voiteilla saisi suksiin samanlaisen pidon kuin nousukarvoilla. En toki mikään voitelumestari ole, mutta oman kokemukseni perusteella aavistan, että nousukarvan pitoon ei voitelulla yllä.

    Ihan yhtä hyvää pitoa ei kylläkään saa voitelemalla (paitsi jos laittaa punaista liisteriä kauttaaltaan sukseen kun lähtee vitilumeen), mutta tarpeeksi lähelle voi päästä.

    Voitelun etu on kuitenkin se, ihan kuten ABU mainitsi, että voiteilla saavuttaa huomattavasti paremman luiston. Tästä syystä en itsekään käytä karvoja esim. keskitalvella, jolloin purkilla saa tarpeeksi hyvän pidon mutta huomattavasti paremman luiston (karvat ovat tuolloin paljon hitaammat hiihdettävät). Ja voidettahan vain lisätään purkista tarpeen mukaan vanhan päälle, erittäin harvoin tarvitsee pakkaskeleillä voidetta poistaa koskaan.

    Ongelmakelit, lumiolosuhteet, raskas ahkio tai maasto tekevät taas joskus karvat ylivoimaiseksi. (Ellei suorastaan kannata laittaa lumikengät jalkaan…)

    Liistereitä käytän yleensä vain aivan loppukaudesta, jolloin purkit eivät pidä, koska käytännössä joka päivä on liisterikeli; ja karvojen kastuminen tuskastuttavaa.

    Haluan vielä kerran painottaa, että mielestäni ei ole olemassa yhtä ylivertaista keinoa kaikkiin olosuhteisiin, vaan parasta on opetella monia keinoja ja käyttä sitä mikä milloinkin toimii parhaiten! (Jos toivoo päästä mahd. helpolla; urheileminen on asia sikseen…)

Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
  • Alueelle ‘Talviretkeily’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.
Alevahti.fi