TalviALE jatkuu! scandinavianoutdoor.fi→

Keskusteluihin kirjoittaminen on toistaiseksi suljettu.

Scandinavian Outdoor

Sosiaalinen retkeily

Olet täällä: Vaellus ja retkeilyKeskusteluMuut Yleinen keskustelu Sosiaalinen retkeily

Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • #3785
    Kosteri
    Katsoja

    Pohdiskelisin tässä erilaisia retkeilytapoja ja yleistä suhtautumista niihin. Jotenkin minusta on pitkään tuntunut siltä, että vain yhdenlaista retkeilytapaa suvaitaan, muut ovat sitten niin marginaalisia, ettei niitä tarvitse mitenkään ottaa huomioon päätettäessä retkeilyyn vaikuttavista suurista linjoista. Tämä vallitseva ja ainoa virallisesti hyväksytty tapa retkeillä on sosiaalinen retkeily.

    Näyttää siltä, että enemmistölle retkeilijöistä retkeilyharrastus on pääasiallisesti sosiaalinen tapahtuma. Sosiaalinen retkeilijä viihtyy porukoissa, kerhoissa ja seuroissa kaltaistensa joukossa, ja kulkee kämpältä tai valmiilta nuotiopaikalta toiselle tarkoituksenaan lähinnä tavata muita ihmisiä. Tapaamispaikkojen väliset taipaleet ovat vain ikäviä, pakollisia siirtymiä, jotka pitää suorittaa mahdollisimman pian ja helpolla alta pois. Tietysti vain merkittyjä polkuja, konelatuja tai pitkospuita pitkin.

    Maastossa on harvoin muita ihmisiä, siellä joutuu olemaan omassa porukassa tai peräti ihan yksin! Koska yksinäisyys on niin pelottavaa (ainahan voi jotain sattua!), luonnossa pitää sitten näkyä ja kuulua. Sosiaaliset tyypit haluavat näkyä maastossa mahdollisimman hyvin ja kauaksi. Silloin tietysti pukeudutaan luonnosta erottuvan värikkäästi ja muut varusteet ovat samaa luokkaa. Teltta ja rinkansuojus ovat punaiset tai oranssit. Myös kirkas sininen näkyy yleensä kauaksi.

    Lajitovieriensa kerääntymispaikoilla sosiaalinen tyyppi pyrkii saamaan samanmielisiltä kaipaamansa arvostusta. Kynttilää ei suinkaan kätketä vakan alle, vaan retkeilykokemuksilla kehutaan, jos sellaisia vähänkään on kertynyt. Leveälierinen hattu kuuluu rekvisiittaan. Kuksaa ja leukua pitää tietysti kantaa esillä näkyvissä. Kemikaalikeittimille tuhahdetaan, mutta tupien moottorikelkoin ylläpidettyä tarjontaa käytetään surutta. Veteraanit muistavat sopivin väliajoin toistaa vaellusharrastuksensa aloitusvuosiluvun ja retkiensä määrän, että uudetkin porukkaan tulijat tietävät, ketä sopii arvostaa ja kunnioittaa.

    Hyvä petipaikka varmistetaan lähtemällä aamuvarhain ja kiirehtimällä seuraavalle tuvalle jo alkuiltapäivästä. Ja jos sisälle tupaan ei mahtuisikaan majoittumaan, niin kauaksi siitä ei räikeänväristä telttaa voi mennä pystyttämään. Se pitää laittaa mahdollisimman lähelle, aivan tuvan pihapiiriin. Ruuanlaitto tapahtuu tietysti sisällä tuvassa tai nuotioringissä pihalla, missä pääsee tapaamaan ja neuvomaan muita retkeilijöitä sekä kehumaan kokemuksillaan.

    Malliesimerkkejä tällaisista sosiaalisista persoonista on eräs suosittu keskustelupalsta tulvillaan. Siellä joku Ikis-niminen veijari puuhaa porukkatapaamisia toinen toisensa jälkeen ja nimimerkki Lonely Rider kehuu toistuvasti sillä, että on aloittanut autiotupien koluamisen peräti jo muinaisella 70-luvulla.

    Vastakohtana laumaihmisille ovat tietysti luontoon sopeutuvat ja kätkeytyvät retkeilijät, jotka kulkevat tiensä yksin tai enintään yhden luotetun kumppanin seurassa. Retkeiltäessä ei juosta polkua tai valmista latua pitkin tuvalta toiselle, vaan reitinvalinta tehdään mahdollisuuksien mukaan umpimaastoon, ihmiskeskittymät mahdollisimman kaukaa kiertäen. Tupia ei tarvita talvellakaan ja leirit laitetaan syrjään paljon käytetyistä poluista. Majoite on sen värinen, ettei sitä juuri luonnosta erota. Varusteet ovat luonnonvärisiä, vihreitä, harmaita, ruskeita, mustia, ja talvella tietysti valkoisia.

    Ehkä sosiaalisten retkeilijöitten suuri määrä onkin vain näköharha. Laumahenkiset ja -hakuiset tietysti näkyvät, koska haluavatkin näkyä. Luontoon sopeutuvista epäsosiaalisista kulkijoista ei tiedettäisi juuri mitään, elleivät ne toisi itsestään jotain joskus julki esim juuri nettikeskusteluissa. Eivätkä ne jätä merkkejä itsestään, ne saattavat jopa siivota toistenkin sotkuja. Ehkä niitä ei sitten niin kovin paljon olekaan?

    Metsähallitus yhteisten luonnonalueitten hallinnoijana vyöryttää rakenteita sosiaalisen retkeilyn tarpeisiin yhä laajemmalle, muusta välittämättä. Luontoon sopeutujat ja alkuperäisluonto itse saavat väistyä yhä kauemmaksi, kutistuville reuna-alueille.

    Kenen ehdoilla retkeilyalueita ja kansallispuistoja pitäisi sitten suunnitella ja kehittää? Kumpia on enemmän, sosiaalisia luonnon hyväksikäyttäjiä vai epäsosiaalisia luonnonystäviä? Onko tällaisia puhtaaksiviljeltyjä ääripäitä yleensä olemassakaan? Tuskin ainakaan paljon, koska minäkin, epäsosiaalisuuden huippu, sorruin yöpymään autiotuvassa talvella 2009!

    Karkea jako voitaneen silti yleistää ja yltiösosiaalinen tyyppi on kenen tahansa helppo tunnistaa. Ja mitä väliä näillä määrillä sitten on? Onko kaiken maankäytön tapahduttava aina ihmislajin ehdoin, kuuluivatpa sen yksilöt sitten mihin antropologiseen ryhmään hyvänsä?

    #4965
    kauheamies
    Katsoja

    Vähiin on jo korvet käyneet ja tunturialueet varsinkin. En tunne Suomen oloja, mutta pieniä ovat tiettömät aluet jo muissa Pohjoismaissa. Helikoptereita näkee siellä lähes päivittäin, vaikka ei yhtään ihmistä kahteen viikkoon. Lentoreitit lisäävät ikäviä fiiliksiä. Etenkin Padjelanta on mielestäni pilalla, koska lentokoneet lentävät niin matalalla ilmeisesti Narvikista etelään. Epäsosiaaliselle retkeilylle olisi toivottavaa jättää sijaa ja lisätäkin sitä. Toivottavasti se ei kuitenkaan yleisty, koska silloin joutuu lähtemään Siperiaan, joa haluaa olla näkemättä muita epäsosiaalisia retkeilijöitä. Itse olen täydellisen epäsosiaalinen kesäretkeilijä. Netissä tosin viihdyn ja kirjoittelen kommentteja liukuhihnalta kaikkialla, missä surffailen.

    #4966
    Elton
    Katsoja

    Napakka avaus Kösteriltä. Henkilökohtaisesti veikkaan, että sosiaalisia retkeilijöitä on enemmän kuin epäsosiaalisia änkyröitä. Yhteiskuntaamme on sosiaalistettu tietoisesti aina 70-luvulta lähtien. Nähtävästi siksi, että sosiaalinen ihminen on keskimäärin parempi kuluttaja kuin sen vastakohta. Metsähallitus kiljahtelee riemusta sosiaalisten retkeilijöiden tiimoilta. Mikään ei ole parempi tekosyy kaluta viimeisiä luonnontilaisia alueita kuin retkeilijöiden ja nk. luontoihmisten esittämät toiveet. Mainitut tarvitsevat viihtyäkseen niitä samperin kömmänöitä ja katoksia, joita koko Suomi on kohta pullollaan. Puhumattakaan muista rakenteista ja reitityksistä joita kalliilla rakennetaan. Ja nämä rakennusrahathan tempaistaan hakkaamalla suojelunarvoisia kitukasvuisia lakimaita, joissa hakkuusaanto on pahimmillaan muutama sata euroa/ ha (jos sitäkään).

    Muiden seurassa viihtymisessä ja parveilussa ei sinänsä ole mitään tuomittavaa. Mutta kyllä se hieman minuakin korpeaa, kun kaikista luonnontilaa muistuttavista alueista halutaan tehdä jonkinlainen elämyspuisto. Iänikuisena perusteluna rakentamiselle käytetään sitä, että näin säästetään luontoa kulumiselta… ja paskat. Rakennettu alue houkuttaa puoleensa entistä enemmän sellaista sakkia, jonka sieltä alueelta tulisi ehdottomasti pois pysyä. Hyviä esimerkkejä ei tarvinne tässä yhteydessä luetella.

    Omakohtaisena (ja luonnon) toiveena esitän metsähallitukselle/ valtiolle, että:

    – Nykyisen autiotupa- ja laavuverkoston annetaan rapistua eikä uusia enää rakenneta. Ja jos vähänkin järkeviä haluttaisiin olla, joudutettaisiin prosessia polttamalla vuodessa vähintään 10 autiotupaa ja 20 laavua.
    – Moottorikelkkailu valtion mailla kielletään (pl. ammatinharjoittajilta).
    – Kaikenlaisesta reittien väkertelystä pidättäydytään. Olemassa olevien reittien viitoitukset poistetaan 10 vuoden sisällä ja pahimpia paikkoja maisemoidaan.
    – Valtion mailla olevat kännykkämastot kaadetaan jos mastolta on lähimmälle erämaa-alueelle alle 20 kilometriä.
    – Tarpeettomimpia metsäautoteitä maisemoidaan 100 km/ vuosi. Painopiste Itä-Lapissa.
    – Kirjataan luonnonsuojelulakiin se, että ympäristöministeriksi ei voida valita vannoutunutta luonnonvihaajaa.

    Ja olisihan sitä paljon muitakin toiveita, mutta jos edes edellä mainitut toteutuisivat olisi jonkinlaisia toiveita sen suhteen, että vielä tulevaisuudessakin löytyisi kelvollisia alueita tallustella ja tarkkailla luonnonihmeitä.

    #4967
    kauheamies
    Katsoja

    ”- Nykyisen autiotupa- ja laavuverkoston annetaan rapistua eikä uusia enää rakenneta. Ja jos vähänkin järkeviä haluttaisiin olla, joudutettaisiin prosessia polttamalla vuodessa vähintään 10 autiotupaa ja 20 laavua.
    – Moottorikelkkailu valtion mailla kielletään (pl. ammatinharjoittajilta).
    – Kaikenlaisesta reittien väkertelystä pidättäydytään. Olemassa olevien reittien viitoitukset poistetaan 10 vuoden sisällä ja pahimpia paikkoja maisemoidaan.”

    Tässä on hyviä ideoita. Kännykkämastoja nyt ehkä en kaataisi ainakaan erämaan ulkopuolelta, koska ne voivat pelataa ihmishenkiä. Mielestäni jotkut erämaat ainakin tulisi jättää reitittämättä ja vain telttavaelluksen varaan. Muuten eräät luontoelämykset käyvät mahdottomiksi. ja jotkut kuuluisat erämaat tulisi entisöidä tai korjata tällaisiksi myös.

    Esim. Norjassa on T-reittejä ilmeisesti vähän kaikkialla. Myös tupia vuokr-avaimineen. Vaikkakaruissa maisemissa tuvat jotenkin ymmärtää, niin ilmeisesti vain Börgefjellenit ja Liernen seutu ovat vapaat poluista ja mökeistä sekä lakana- tai kämppävaeltajista.

    Talvi tosin asettaa kovat haasteet. Monikaan ei talvella teltan kanssa mene. Ehkäpä siksi kämppiä on vaikea lähteä hävittämään. Mielestäni jotkut alueet tulisi kuitenkin jättää ilman kämppiä. Hiihdelkööt sitten muualla ne, jotka eivät yövy taivasalla.

    #4968
    Elton
    Katsoja

    @Kauheamies wrote:

    Kännykkämastoja nyt ehkä en kaataisi ainakaan erämaan ulkopuolelta, koska ne voivat pelataa ihmishenkiä. Mielestäni jotkut erämaat ainakin tulisi jättää reitittämättä ja vain telttavaelluksen varaan. Muuten eräät luontoelämykset käyvät mahdottomiksi. ja jotkut kuuluisat erämaat tulisi entisöidä tai korjata tällaisiksi myös.

    Minä kannatan edelleen kännykkämastojen kaatamista. Kyllähän niillä yhteyksillä tietenkin muutama oikeakin hätätapaus vuositasolla hoidetaan, mutta enimmäkseenhän niillä yhteyksillä voidellaan omaa yhteisöönkuulumisentunnetta. Jos niitä samperin yhteyksiä ei vain olisi, ei Kösterin esillenostama sosiaalireissaaja voisi ilmoittautua koko älylliselle ulkomaailmalle eikä edes facebookiin, että ”Kuvitelkaa ystäväni, minä olen täällä, keskellä ei mitään, missä te olette, mitä me teemme tänään?” Jostain syystä minullaa olisi pirun hauskaa jos ihmiset joutuisivat moisen kärsimyksen reissullaan kokemaan.

    Ja kun näihin yhteyksiin tässä pääsin, niin mielestäni sateliititkin tulisi ampua alas. Tai ainakin niiden tarjoamat palvelut saatettaisiin niin kalliiksi, että kompassi ja kartta korvaisivat gps:n. Edesauttaisipa sekin asia syrjäisten seutujen säilymistä.

    Kuten sanoit, niin vähimmäistoiveena voitaisiin tosiaan pitää sitä, että edes muutama erämaistamme olisi ilman reittejä ja tupia. Vähimmällä vaivalla entisöitäisiin pohjoisimmat erämaat (esim. Kaldoaivi, Paistunturit), joissa näitä hökkeleitä on ja reittejäkin on vielä melko vähän. Myös Vätsäri ja Tuntsan seutu olisivat vielä pelastettavissa.

    #4969
    ABU
    Katsoja

    En rupeaisi tuomitsemaan ihmisiä sosiaalisuuden perusteella. Keneltä se on pois jos jotkut (monet) haluavat rupatella keskenään päivän päätteeksi? En myöskään sanoisi että roskaantuminen johtuisi ihmisten sosiaalisuudesta, se johtuu piittaamattomuudesta, joka on täysin eri asia. Ja sitäpaitsi Kösterin avauksesta tuoksahtaa elitismi, jota en arvosta missään muodossa.

    #4970
    Kosteri
    Katsoja

    Samantekevää minulle, mitä laumaihmiset keskenään puuhaavat, jos sen haitat sinne vain jäisivätkin. Sen sijaan ilmiön raskaisiin seurannaisvaikutuksiin törmäilee tuon tuostakin, vaikka kaikkein viimeisimmäksi sitä haluaisi.

    Polut, mönkkäritiet, kelkkareitit, viitoitukset, sillat, pitkokset, tuvat ja laavut huusseineen, roskasäiliöineen ja muine ympäröivine rakenteineen on muka tehty ”retkeilyn tarpeisiin”. Todellisuudessa se on kaikki pois varsinaiselta luonnossa luonnon takia tehtävältä retkeilyltä. Seurustelurakenteita voisi tehdä tien varteen tai turistikeskuksiin. Vähäiset loput erämaat pitäisi pitää vain erämaina.

    Olen Eltonin kanssa samaa mieltä, että rakenteita ei pitäisi enää yhtään tehdä lisää, vaan purkaa niitä sieltä, missä on vielä jotain pelastettavissa. Tätä vauhtia ei erämaita kohta enää ole, on vain mölisevien laumojen keräytymispisteitä huvittelurakennelmineen ja niitä yhdistävät leveät ja sileät baanat. Sitäkö Abu haluaa?

    #4971
    kauheamies
    Katsoja

    Siltojen poistaminen lisäisi kyllä erinäisten alueiden luokseenpääsemättömyyttä ja siten eräänlaista magiaa. Toisaalta esim. Ruotsissa täydellinen sillattomuus tekisi tietyistä reiteistä kansallispuistoon ja siellä aika suosittuja, koska ne olisivat lähes ainoa mahdollisuus siirtymiseen tiettyihin suuntiin ja tietyille alueille.

    #4972
    Elton
    Katsoja

    @ABU wrote:

    Keneltä se on pois jos jotkut (monet) haluavat rupatella keskenään päivän päätteeksi?

    Ei siinä ihmisen sosiaalisuudessa eikä oikeastaan edes koko sosiaalisessa retkeilyssäkään ole itsessään mitään pahaa, mutta kyllä siitä ihmisen seurustelunhaluisuudesta joutuu luonto kovan hinnan maksamaan. Äärimmäisenä esimerkkinä (hieman OT) olkoon vaikka Kiina ja Intia, joissa molemmissa asuu sosiaalinen ja hyvin sikiävä kansa. Ihmiset tykkäävät toisistaan eikä heitä haittaa jos ei saa olla koskaan omassa rauhassa. Oikeastaan vasta se alkaa ahdistamaan jos ympärillä ei ole muita ihmisiä tungokseen asti. Ja mihin näissä maissa ollaan päädytty? Valtavaan väestöongelmaan ja luontokatastrofiin, joiden mittaa on vaikea edes käsittää. Ei ole monenkaan ajan kysymys kun näiden sosiaalisten maiden ongelmat poksahtavat kaikkien silmille.

    Samantyyppinen ylikansoittumisongelma lieveilmiöineen tarttuu helposti luontoretkeilyynkin. Ihmisten houkuttelu hyvin säilyneisiin luontokohteisiin on moraalitonta jos työkaluna käytetään sitä, että erilaisilla rakentamisilla ja teknisillä viihtyvyyden lisäämisillä saadaan luonnossa viihtymään nekin ihmiset, jotka voisivat hoitaa sen seurustelutarpeensa jo valmiiksi rakennetussa paikassa (esim. kapakassa). Ja joiden perimmäinen tavoite ei ole luonnon ja sen ihmeiden aistiminen vaan se kaikki muu epäolennainen, joka asian ympärille on rakentunut.

    Jotakuinkin kaikki ihmiskunnan ongelmat (erityisesti tulevat) liittyvät sosiaalisuuteen ja muuhun äititeresamaiseen hengenheimolaisuuteen. Tulee oikein ikävä sitä alkusuomalaisuutta, joka pakotti menemään sinne ylävirrasta tulleen lastun suuntaan ja kopauttamaan kirveellä sitä häiritsevää lastuntekijää otsaan. Jos koko ihmiskunta olisi toiminut tämän strategian mukaan meillä ei olisi juuri minkäännäköisiä järkeviä ongelmia ratkottavanamme.

    Tämä asia on omalta osaltani märehditty. Muutaman tunnin päästä alkaa 3 viikon reissu Ylä-Sallaan ja osin myös Savukosken puolelle. Lupaan olla epäsosiaalinen koko reissun ja murisen karvat silmillä mahdollisille vastaantulijoille.

    #4973
    ABU
    Katsoja

    @Kösteri wrote:

    Samantekevää minulle, mitä laumaihmiset keskenään puuhaavat, jos sen haitat sinne vain jäisivätkin. Sen sijaan ilmiön raskaisiin seurannaisvaikutuksiin törmäilee tuon tuostakin, vaikka kaikkein viimeisimmäksi sitä haluaisi.

    Polut, mönkkäritiet, kelkkareitit, viitoitukset, sillat, pitkokset, tuvat ja laavut huusseineen, roskasäiliöineen ja muine ympäröivine rakenteineen on muka tehty ”retkeilyn tarpeisiin”. Todellisuudessa se on kaikki pois varsinaiselta luonnossa luonnon takia tehtävältä retkeilyltä. Seurustelurakenteita voisi tehdä tien varteen tai turistikeskuksiin. Vähäiset loput erämaat pitäisi pitää vain erämaina.

    Olen Eltonin kanssa samaa mieltä, että rakenteita ei pitäisi enää yhtään tehdä lisää, vaan purkaa niitä sieltä, missä on vielä jotain pelastettavissa. Tätä vauhtia ei erämaita kohta enää ole, on vain mölisevien laumojen keräytymispisteitä huvittelurakennelmineen ja niitä yhdistävät leveät ja sileät baanat. Sitäkö Abu haluaa?

    Meillähän on suojelutasoltaan kolmenlaisia erämaita: luonnonpuistot, kansallispuistot ja ns. erämaa-alueet. Luonnonpuistoissa vapaa liikkuminen on voimakkaasti rajoitettua, jotta puisto säilyy mahdollisimman luonnontilaisena. Siis kulkeminen on sallittua vain tiety(i)llä reiteillä. Ja tiettyinä ajankohtina, kuten lintujen pesimäaikana, liikkuminen voi olla kokonaan kiellettyä. Kansallispuistoissa olevat rakenteet pyrkivät ohjaamaan liikennettä samalla tavalla tietyille reiteille. Kävijämäärien kasvaessa voi syntyä tilanne, että joudutaan rajoittamaan kulkemista entistä tiukemmin. Toisin sanoen vapaata liikkumista alueella rajoitetaan samalla tavalla kuin luonnonpuistoissa. Suuri määrä vapaasti hortoilevia (ei-sosiaalisia) retkeilijöitä on ilman muuta todellinen uhkakuva luonnonsuojelualueilla. Miten Kösteri tai Elton suhtautuisivat siihen, että esim. UKK-puistosta tehtäisiin luonnonpuisto, jossa saa liikkua vain tiettyjä, nykyistä vähäisempiä, reittejä pitkin? Eikö se kuitenkin parhaiten suojelisi luontoa?

    Mielestäni tärkein luonnontilaa uhkaava tekijä kotimaassa on aivan liian vapaa mahdollisuus käyttää moottoroituja kulkuvälineitä, siis mönkijöitä, moottorikelkkoja, helikoptereita ja vesitasoja. Jos niistä päästäisiin lainsäädännön avulla eroon, niin olisi saavutettu suuri voitto luonnonsuojelulle.

    #4974
    Kosteri
    Katsoja

    @ABU wrote:

    Mielestäni tärkein luonnontilaa uhkaava tekijä kotimaassa on aivan liian vapaa mahdollisuus käyttää moottoroituja kulkuvälineitä, siis mönkijöitä, moottorikelkkoja, helikoptereita ja vesitasoja. Jos niistä päästäisiin lainsäädännön avulla eroon, niin olisi saavutettu suuri voitto luonnonsuojelulle.

    Näin on. Kansallispuistojen säännöt ja lait erämaa-alueista mahdollistavat niin monia poikkeuksia moottorivoimin liikkumisen kieltoon, että ne vesittävät alueiden varsinaisen tarkoituksen. Norjan ja Ruotsin malli moottoriliikenteestä maastossa olisi syytä heti toteuttaa Suomessakin. Miksi Suomen pitää aina ja kaikessa kulkea 10–20 vuotta jälkijunassa?

    Ilmainen autiotupien käyttö ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Laumahenkiset retkeilijät kuitenkin sotkevat jatkuvasti nämä asiat keskenään. Erämaissa on totuttu ilmaisiin palveluihin, mutta mikään ei niille näytä riittävän. Palveluja vaaditaan ja rakennetaan jatkuvasti vain lisää.

    Kansallispuistossa häikäilemättömästi bisnestä tekevä yrittäjä kirjoittaa: ”Vapaa luontoharrastus kansallispuistoissa näyttää tulevan tiensä päähän. Budjettivaroja karsitaan, mikä johtaa puistojen käyttömaksuihin.” Määrärahojen leikkausta MH:n luontopalveluilta vastustetaan adressilla ”Kansallis- ja luonnonpuistot ovat kansallisomaisuuttamme.” Ovatko nämä tietoisia yrityksiä hämärtää asiayhteyksiä?

    Kukaan ei ole vaatimassa maksuja luonnossa liikkumiseen. MH:n luontopalveluilla vain on ollut liikaakin rahaa käytettävissään. Hyvin niitä joutaa supistaakin. Liialla rahankäytöllä on aiheutettu vain vahinkoa luonnonalueille, joita tämän organisaation pitäisi hoitaa. Siinä on pahin pukki kaalimaan vartijana. Vihreätkin pahoittelevat määrärahojen supistuksia ja vaativat juustohöylämallia niitten karsimiseen. Eli moottorirälläys ja ökyrakentelu saakoon jatkua.

    Adressitehtailulla ja asiasta vouhkaamisella meitä johdetaan vain harhaan. Nykymuotoisten ”luontopalvelujen” pitäisikin olla maksullisia. Aiheuttaja maksaa -periaatetta pitää kunnioittaa. Huolletun autiotupaverkoston ylläpito moottorivoimin aiheuttaa haittaa ja tuhoa luonnolle. Määrättäköön siitä maksu, joka kohtuullisessa määrin kattaa kulunsa ja aiheuttamansa vahingon, ja jonka suuruudella voidaan haittaa edes yrittää säädellä.

    #4975
    Kosteri
    Katsoja

    @ABU wrote:

    Kansallispuistoissa olevat rakenteet pyrkivät ohjaamaan liikennettä samalla tavalla tietyille reiteille. Kävijämäärien kasvaessa voi syntyä tilanne, että joudutaan rajoittamaan kulkemista entistä tiukemmin. Toisin sanoen vapaata liikkumista alueella rajoitetaan samalla tavalla kuin luonnonpuistoissa. Suuri määrä vapaasti hortoilevia (ei-sosiaalisia) retkeilijöitä on ilman muuta todellinen uhkakuva luonnonsuojelualueilla. Miten Kösteri tai Elton suhtautuisivat siihen, että esim. UKK-puistosta tehtäisiin luonnonpuisto, jossa saa liikkua vain tiettyjä, nykyistä vähäisempiä, reittejä pitkin?

    Rakennetut polut, portaat ja pitkokset ovat ehkä tarpeen vain rasitetuimmilla alueilla tien läheisyydessä. Majoituskapasiteettia näillä alueilla ei pidä olla ollenkaan.

    Vapaasti hortoilevista ei-sosiaalisista retkeilijöistä ei toistaiseksi ole huolta yli päivämatkan päässä erämaissa. Jos alkaisi olemaan, niin silloin tietysti täytyy turvautua rajoituksiin. Mutta sitä ennen moottorivoimin huollettujen tupien ja laavujen puuttuminen hajauttaa kuormitusta erittäin tehokkaasti.

    Vähäisiä luontopalveluresursseja pitäisi kohdistaa siihen, missä niitä kipeimmin tarvittaisiin, eli jätehuollon ja luonnossa käyttäytymisen opastukseen, siivoukseen, valvontaan ja tarpeettomien rakennelmien purkamiseen. Ilmaista vapaaehtoistyötä voisi hyödyntää tähän entistä enemmän. Nyt sellaisen käyttö on vielä aivan mitätöntä.

    #4976
    Hamalainen
    Katsoja

    Poistettu

Esillä 13 viestiä, 1 - 13 (kaikkiaan 13)
  • Alueelle ‘Yleinen keskustelu’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.
Bergfreunde

Käytämme evästeitä (cookies) parantaaksemme sivujemme toimintaa ja käyttäjäystävällisyyttä. Jatkamalla sivujen selailua muuttamatta asetuksiasi, sallit evästeiden käytön tällä sivustolla.