Sosiaalinen retkeily

Napakka avaus Kösteriltä. Henkilökohtaisesti veikkaan, että sosiaalisia retkeilijöitä on enemmän kuin epäsosiaalisia änkyröitä. Yhteiskuntaamme on sosiaalistettu tietoisesti aina 70-luvulta lähtien. Nähtävästi siksi, että sosiaalinen ihminen on keskimäärin parempi kuluttaja kuin sen vastakohta. Metsähallitus kiljahtelee riemusta sosiaalisten retkeilijöiden tiimoilta. Mikään ei ole parempi tekosyy kaluta viimeisiä luonnontilaisia alueita kuin retkeilijöiden ja nk. luontoihmisten esittämät toiveet. Mainitut tarvitsevat viihtyäkseen niitä samperin kömmänöitä ja katoksia, joita koko Suomi on kohta pullollaan. Puhumattakaan muista rakenteista ja reitityksistä joita kalliilla rakennetaan. Ja nämä rakennusrahathan tempaistaan hakkaamalla suojelunarvoisia kitukasvuisia lakimaita, joissa hakkuusaanto on pahimmillaan muutama sata euroa/ ha (jos sitäkään).

Muiden seurassa viihtymisessä ja parveilussa ei sinänsä ole mitään tuomittavaa. Mutta kyllä se hieman minuakin korpeaa, kun kaikista luonnontilaa muistuttavista alueista halutaan tehdä jonkinlainen elämyspuisto. Iänikuisena perusteluna rakentamiselle käytetään sitä, että näin säästetään luontoa kulumiselta… ja paskat. Rakennettu alue houkuttaa puoleensa entistä enemmän sellaista sakkia, jonka sieltä alueelta tulisi ehdottomasti pois pysyä. Hyviä esimerkkejä ei tarvinne tässä yhteydessä luetella.

Omakohtaisena (ja luonnon) toiveena esitän metsähallitukselle/ valtiolle, että:

– Nykyisen autiotupa- ja laavuverkoston annetaan rapistua eikä uusia enää rakenneta. Ja jos vähänkin järkeviä haluttaisiin olla, joudutettaisiin prosessia polttamalla vuodessa vähintään 10 autiotupaa ja 20 laavua.
– Moottorikelkkailu valtion mailla kielletään (pl. ammatinharjoittajilta).
– Kaikenlaisesta reittien väkertelystä pidättäydytään. Olemassa olevien reittien viitoitukset poistetaan 10 vuoden sisällä ja pahimpia paikkoja maisemoidaan.
– Valtion mailla olevat kännykkämastot kaadetaan jos mastolta on lähimmälle erämaa-alueelle alle 20 kilometriä.
– Tarpeettomimpia metsäautoteitä maisemoidaan 100 km/ vuosi. Painopiste Itä-Lapissa.
– Kirjataan luonnonsuojelulakiin se, että ympäristöministeriksi ei voida valita vannoutunutta luonnonvihaajaa.

Ja olisihan sitä paljon muitakin toiveita, mutta jos edes edellä mainitut toteutuisivat olisi jonkinlaisia toiveita sen suhteen, että vielä tulevaisuudessakin löytyisi kelvollisia alueita tallustella ja tarkkailla luonnonihmeitä.

@Kauheamies wrote:

Kännykkämastoja nyt ehkä en kaataisi ainakaan erämaan ulkopuolelta, koska ne voivat pelataa ihmishenkiä. Mielestäni jotkut erämaat ainakin tulisi jättää reitittämättä ja vain telttavaelluksen varaan. Muuten eräät luontoelämykset käyvät mahdottomiksi. ja jotkut kuuluisat erämaat tulisi entisöidä tai korjata tällaisiksi myös.

Minä kannatan edelleen kännykkämastojen kaatamista. Kyllähän niillä yhteyksillä tietenkin muutama oikeakin hätätapaus vuositasolla hoidetaan, mutta enimmäkseenhän niillä yhteyksillä voidellaan omaa yhteisöönkuulumisentunnetta. Jos niitä samperin yhteyksiä ei vain olisi, ei Kösterin esillenostama sosiaalireissaaja voisi ilmoittautua koko älylliselle ulkomaailmalle eikä edes facebookiin, että ”Kuvitelkaa ystäväni, minä olen täällä, keskellä ei mitään, missä te olette, mitä me teemme tänään?” Jostain syystä minullaa olisi pirun hauskaa jos ihmiset joutuisivat moisen kärsimyksen reissullaan kokemaan.

Ja kun näihin yhteyksiin tässä pääsin, niin mielestäni sateliititkin tulisi ampua alas. Tai ainakin niiden tarjoamat palvelut saatettaisiin niin kalliiksi, että kompassi ja kartta korvaisivat gps:n. Edesauttaisipa sekin asia syrjäisten seutujen säilymistä.

Kuten sanoit, niin vähimmäistoiveena voitaisiin tosiaan pitää sitä, että edes muutama erämaistamme olisi ilman reittejä ja tupia. Vähimmällä vaivalla entisöitäisiin pohjoisimmat erämaat (esim. Kaldoaivi, Paistunturit), joissa näitä hökkeleitä on ja reittejäkin on vielä melko vähän. Myös Vätsäri ja Tuntsan seutu olisivat vielä pelastettavissa.

@ABU wrote:

Keneltä se on pois jos jotkut (monet) haluavat rupatella keskenään päivän päätteeksi?

Ei siinä ihmisen sosiaalisuudessa eikä oikeastaan edes koko sosiaalisessa retkeilyssäkään ole itsessään mitään pahaa, mutta kyllä siitä ihmisen seurustelunhaluisuudesta joutuu luonto kovan hinnan maksamaan. Äärimmäisenä esimerkkinä (hieman OT) olkoon vaikka Kiina ja Intia, joissa molemmissa asuu sosiaalinen ja hyvin sikiävä kansa. Ihmiset tykkäävät toisistaan eikä heitä haittaa jos ei saa olla koskaan omassa rauhassa. Oikeastaan vasta se alkaa ahdistamaan jos ympärillä ei ole muita ihmisiä tungokseen asti. Ja mihin näissä maissa ollaan päädytty? Valtavaan väestöongelmaan ja luontokatastrofiin, joiden mittaa on vaikea edes käsittää. Ei ole monenkaan ajan kysymys kun näiden sosiaalisten maiden ongelmat poksahtavat kaikkien silmille.

Samantyyppinen ylikansoittumisongelma lieveilmiöineen tarttuu helposti luontoretkeilyynkin. Ihmisten houkuttelu hyvin säilyneisiin luontokohteisiin on moraalitonta jos työkaluna käytetään sitä, että erilaisilla rakentamisilla ja teknisillä viihtyvyyden lisäämisillä saadaan luonnossa viihtymään nekin ihmiset, jotka voisivat hoitaa sen seurustelutarpeensa jo valmiiksi rakennetussa paikassa (esim. kapakassa). Ja joiden perimmäinen tavoite ei ole luonnon ja sen ihmeiden aistiminen vaan se kaikki muu epäolennainen, joka asian ympärille on rakentunut.

Jotakuinkin kaikki ihmiskunnan ongelmat (erityisesti tulevat) liittyvät sosiaalisuuteen ja muuhun äititeresamaiseen hengenheimolaisuuteen. Tulee oikein ikävä sitä alkusuomalaisuutta, joka pakotti menemään sinne ylävirrasta tulleen lastun suuntaan ja kopauttamaan kirveellä sitä häiritsevää lastuntekijää otsaan. Jos koko ihmiskunta olisi toiminut tämän strategian mukaan meillä ei olisi juuri minkäännäköisiä järkeviä ongelmia ratkottavanamme.

Tämä asia on omalta osaltani märehditty. Muutaman tunnin päästä alkaa 3 viikon reissu Ylä-Sallaan ja osin myös Savukosken puolelle. Lupaan olla epäsosiaalinen koko reissun ja murisen karvat silmillä mahdollisille vastaantulijoille.

Poistettu