Keskusteluihin kirjoittaminen on toistaiseksi suljettu.

Scandinavian Outdoor

Opastetut hiihtovaellukset ja kehitysideat

Olet täällä: Vaellus ja retkeilyKeskusteluMuut Talviretkeily Opastetut hiihtovaellukset ja kehitysideat

Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • #3934
    Korpijaakko
    Katsoja

    Allekirjoittanut aloittaa tulevana talvena työsarkansa eräoppaana ja tarjoaa kolmiosaisen nousujohteisen kokonaisuuden arktiseen hiihtovaeltamiseen liittyviä kursseja ja retkikuntia.

    Talvelle 2013 on tarjolla mm. seuraavat reissut:
    – Arktisen hiihtovaeltamisen perusteet; 25.-27.1.2013 ja 6.-8.2.2012; Lappeenranta, Etelä-Suomi
    – Arktisen hiihtovaeltamisen jatkokurssi; 1.-9.3.2013; Sarek, Pohjois-Ruotsi
    – Vatnajökull 2013 – Retkikunta halki Euroopan suurimman jäätikön; toukokuu 2013; Vatnajökull, Islanti

    Lisätietoja:
    Opaspalvelut info-sivult,
    tarkermpia tietoja talven ohjelmasta omalla sivullaan.
    – tai sähköpostilla osoitteesta: jaakko.heikka@gmail.com

    En tiedä löytyykö vaell.us-keskustelusta välttämättä asiakkaita, mutta koska palstalla vaikutaa joitain hyvin kokeneita talviretkeilijöitä, ajattelin tuoda suunnitelmani julki myös täällä palautteen ja ideoiden toivossa. Saa siis kommentoida ja antaa kehitysehdotuksia!

    – Jaakko Heikka

    (Tämän keskustelun aloittamiseen on lupa keskustelupalstan adminilta. Olen pahoillani, jos joku tästä harmistuu.)

    #5433
    ABU
    Katsoja

    Onneksi olkoon valitsemallanne tielle! Joskus olen miettinyt että voisin osallistua jäätikkö- tai vuoristovaelluskurssille, mutta epäsosiaalinen luonne on estänyt toteutusvaiheeseen siirtymisen 🙄

    Tavanomaisella talvivaelluksella on muutamia taitoja, joiden harjoittelu on välttämätöntä tietoisesti, siis sopisi ko. koulutukseen. Kuten:

    1. Estää varusteiden häviäminen tuuleen tai lumeen. Käsineiden hukkaaminen saattaa olla yleisin vakavaan vaaratilanteeseen johtava riskitekijä talvella, eikä varusteissa muutenkaan ole (pitäisi olla) yhtään hukattavaa. Omasta mielestäni paras tapa harjaantua on jatkuvasti toimia niin kuin olisi riski että tuuli voi napata varusteen mukaansa, tai että yön aikana voi sataa puoli metriä lunta, jonne voi hautautua varusteita. Siis että sauvat kiinnitetään aina suksiin, käsineet laitetaan aina joko taskuun tai ahkionyörien alle, jne. vaikka olisi pläkätyyntä ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Kun olen ollut vastuussa ryhmästä, määrään ja valvon jatkuvasti että näin toimitaan.

    2. Suunnistaminen whiteoutissa tai muuten erittäin huonossa näkyvyydessä. Tämä on paitsi vaikeaa, siinä on paljon riskejä, kuten jyrkänteet tai sulat vesistöissä. Vaatii melko paljon kokemusta säätää oma ”vastaanotin” ympäristöön, josta saa erittäin vähän informaatiota. Kompassisuunnan, maaston kaltevuusmuutosten, ja kuljetun matkan (aikana tms.) perusteella täytyy pystyä etenemään turvallisesti johonkin helposti löytyvään maamerkkiin. No, onneksi talvella voi leiriytyä helposti, joten epäonnistuminen suunnistuksessa ei yleensä ole vakavaa. Mutta ko. taito on tärkeä siksi, että voi tulla tilanne, että on pakko päästä haluttuun päämäärään (ilman GPS:n apua).

    3. Teltan pystytys huonossa kelissä. Tätä ei koskaan voi harjoitella liikaa. Kysymys on työjärjestyksestä ja työnjaosta. Ja tietenkin navakkaa kovemmassa tuulessa pitäisi harjoitella turvallisissa oloissa. Teltta on talviretkeilijän henkivakuutus, joka on täysin arvoton jos kampetta ei saa pystyyn.

    Muitakin taitoja tietenkin tarvitaan mutta ym. ovat ehkä tärkeimmät.

    #5434
    Korpijaakko
    Katsoja

    Kiitos ABU! Juuri tuollaisia juttuja toivoinkin kuulevani. Nuo ovat niitä pieniä tärkeitä asioita, joista kaikkia ei koskaan pysty huomioimaan koulutuksen rakennetta suunnitellessa, mutta silti ne pitäisi muistaa sisällyttää käytännön opetukseen ja harjoitteluun.

    Erityisesti suunnistaminen hankalissa oloissa ja ylipäätänsä suunnistaminen ilman GPS:ää on tärkeä asia, johon olisi hyvä panostaa. Valitettavasti perusteellinen opettaminen vaatisi paljon aikaa vaihtelevan lähtötason vuoksi. (Viime vuonna vastaavalla kurssilla opetin myrskypäivänä teltassa eräille kurssilaisille kuinka kompassilla otetaan suunta kartalta…) Mutta koetan panostaa siihen ja tavoitteena on, että jokainen pääsee vuorollaan suunnistamaan käytännössä. GPS:llä ja ilman.

    #5432
    Kosteri
    Katsoja

    Minä en ole ikinä edes harkinnut lähteä johonkin vaelluskurssille. Kauhistuttaa joutua sietämään jonkun tuntemattoman porukan outoja (eli vääriä) retkeilytapoja. Toisaalta ehkä kuitenkin pitäisi. En kuvittelekaan osaavani vielä kaikkea tarpeellista, mutta ehkä vaeltamisen ja retkeilyn viehätys piileekin juuri siinä. Tulee vastaan uusia tilanteita ja ongelmia ratkaistavaksi. Ne pitää oivaltaa itse, luoda ja keksiä jotain aivan uutta käytettävissä olevin, yleensä niukoin resurssein. Liekö syynä juuri tämä, että minua on jopa haukuttu retki-insinööriksi.

    Kovasti kursseilla näytetään painottavan (Abu myös) selviytymistä jostakin kuvitteellisista katastrofitilanteista. Miksikäs ei, huvinsa kullakin, mutta luulisin jokaisen normaalijärkisen selviytyvän niistä muutenkin. Tiukan paikan tullen ihminen on kuitenkin aika sitkeähenkinen elukka. Ja jos mikään muu ei enää auta, lienee parasta lähteä suoraan kotiin.

    Kummallisesti vain säät retkilläni ovat aina olleet niin hyvät, että en ole joutunut kokemaan minkäänlaisia ääriolosuhteita. Mitä ne sitten lienevätkin. Sadetta, pientä tuulta ja pakkasta on toki ollut, mutta ne kuuluvat asiaan ja niihin on ollut helppo varautua. Sukset ovat joka kerta aamulla löytyneet suurin piirtein siitä, mihin muistelen ne illalla jättäneenikin. En ole katkonut teltankaaria enkä hukannut hanskojani tuulessa. Kerran tuuli tosin vei teltan kaaripussin, mutta onnekkaasti se löytyi seuraavana päivänä.

    En ole pudonnut jäihin, en ole saanut kanoottia kaatumaan, enkä ole telonut itseäni teräaseilla, enkä pahemmin kolhiutunut rakkarinteissä. Koskaan en ole sairastunut retkellä, enkä ole saanut vesistä mahatautia, vaikka otan riskejä jatkuvasti. Eksymiset ovat olleet joskus hiukan noloja mutta eivät sen kohtalokkaampia. Luita olen saanut poikki vain helpossa rinteessä kotinurkilla. Keittimien kanssa sählätessä tapahtuneista läheltäpiti-tilanteista ja palovammoista en kerro.

    Kaukomaille en viitsi talviretkille lähteä niin kauan kun Pohjoismaitten Lapissa ja Etelä-Suomessakin on vielä hienoja, tutkimattomia paikkoja. Yleensä olen niin laiska, etten vedättele viimeisiin voimanrippeisiin asti. Huonolla säällä (myös hyvälläkin) makoilen mieluusti pehmeällä patjalla teltan lämpimässä, kupista hokkua maistellen ja katsellen, kuinka Vaellusvaruste kokkaa herkullisia retkiruokia syötäväkseni.

    Uhraan melkoisesti aikaa, vaivaa ja rahaa tehdäkseni retkistäni mahdollisimman helppoja ja mukavia. Turvallisuuteen en juuri panosta, mutta kaipa se tulee siinä sivutuotteena. Että se niistä kehitysehdotuksista, mikä minä olen niitä antamaan. Lueskelen kyllä mielelläni, jos vaikka oppisin jotain uutta retkiäni helpottamaan.

    #5430
    Elton
    Katsoja

    @Kösteri wrote:

    ….En kuvittelekaan osaavani vielä kaikkea tarpeellista, mutta ehkä vaeltamisen ja retkeilyn viehätys piileekin juuri siinä. Tulee vastaan uusia tilanteita ja ongelmia ratkaistavaksi. Ne pitää oivaltaa itse, luoda ja keksiä jotain aivan uutta käytettävissä olevin, yleensä niukoin resurssein…
    .

    Joudun olemaan samaa mieltä Kösterin kanssa. Liika teoreettinen ja valmiiksi mietitty osaaminen on kuin kävelisi Karhunkierroksen ympäri noudatellen orjallisesti sitä valmiiksi poljettua reittiä; muonapuoli kuten varusteetkin muiden pakkaamia. Tämä mielipide selittänee myös sen, että jätän 9/10 eri laitteiden ohjekirjasista lukematta ennen käyttöä ja suurinta osaa en avaa koskaan.

    Onneksi meitä on moneksi. Osa kaipaa opastusta/ oikoteitä/ tykkää muuten vaan ryhmässä toimimisesta eikä se tapa ole pätkääkään huonompi kuin se ilman ohjekirjaa ja yksin perse edelllä puuhun- metodi.

    Tuosta ABU:n mainitsemasta rukkaset tuulen mukana -katastrofista tuli mieleen amerikkalaiset dokumentit ja elokuvat, joissa käsitellään karua elämää sikäläisissä havumetsissä ja tundralla talvisaikaan. Nimittäin lähes kaikissa niissä (erit. vanhoja aikoja kuvaavissa otoksissa) on ukot muutoin turkiksiin ja karvareuhkoihin puetut, mutta käsissä niillä ei ole mitään. Onko tuuli vienyt tumput vai haetaanko kuvalliseen surkeuden korostukseen lisäapuja siitä, kun kylmettyneisiin ja paljaisiin käsiin tämän tästä puhallellaan?

    Menestystä kuitenkin Korpijaakolle. Sivut ovat ainakin siistit ja selkeät.

    #5431
    ABU
    Katsoja

    Lähtöoletus, että mitään ei satu kun ei ole ennenkään sattunut, ei kerta kaikkiaan päde. Varusteiden hukkaaminen ei ole todennäköistä, mutta mahdollista…jopa todennäköistä mikäli on keltanokasta kysymys. Jokainen, jolla on vähänkään talvikokemusta, tietää kuinka avuttomaksi ihminen muuttuu kun kädet ovat kontassa: edes vetoketjua ei saa auki kun sormista on puristukset loppu. Eikä siihen tarvita edes käsineiden hukkaamista, vaan liian köykäiset hanskat, huonosti ranteita suojaavat, riittävät. Nämä avokäsijutut ovat puhdasta legendaa tämän päivän ihmiselle, on sitten kokonaan toinen juttu jos ihminen elää koko ajan arktisessa maailmassa, jolloin kylmänsieto on aivan toista luokkaa.

    Ja katastrofeista: olen kaksi kertaa joutunut yöpymään maastossa talvimyrskyssä, viimeksi maaliskuussa 1993, jolloin hengenlähtö oli lähellä. Silloin myrsky hautasi puolet varusteista niin perusteellisesti, että emme niitä koskaan löytäneet, joten siitä reissusta tuli lyhyt. Siis 38 vuoden aikana kaksi kertaa riski on toteutunut, joka on mielestäni aivan riittävä tiheys, että asiaan kannattaa varautua. Nollanäkyvyydessä (siis <5m) olen suunnistanut varmaan kymmeniä päiviä, whiteoutissa, sankassa lumipyryssä, hernerokkasumussa, en aina välttämättömyydestä, vaan silkasta mielenkiinnosta ja osoittaakseni itselleni, että pystyn siihen. Miehen (naisen) täytyy pärjätä vaikka tulisi puukkoja taivaalta on mielestäni aivan terve lähtökohta erämaassa.

    #5429
    Korpijaakko
    Katsoja

    Kösteri ja Elton:

    Kurssit ja opastetut vaellukset ovat nopea tapa oppia yksi, hyväksi havaittu toimintamalli ja tapa asioihin. Se ei välttämättä ole itselle paras, mutta ainakin oma kokemukseni on, että sillä tavoin saa alkuun hyvin jyrkän oppimiskäyrän, jota pitkin päätyy vielä järkeviin lopputuloksiin. Sen jälkeen on mielestäni paremmassa asemassa jatkamaan kokemuksen kartuttamista itsekseen. Vain itse ja yksin tekemällä oppi tulee yleensä hitaammin, mutta ei sekään mitenkään väärä tapa ole ja ne oivallukset tuntuvat todella hienoilta!

    Kuitenkin esimerkiksi itse haluaisin seuraavaksi panostaa ulkoilmaharrastamisen laajentamiseen merimelonnan ja jäätikkötouhujen suuntaan ja itse aloitan sen mielellään osaavien opastuksella, kurssilla tai lähtemellä harjoittelemaan asian hallitsevan kaverin kanssa. En halua saada oivalluksia vaikkapa jääkiipeilyn varmistamisesta kantapään kautta!

    Vaativista olosuhteista ja katastrofien harjoittelusta:

    Skandinaavian talvessa taitaa kuolla (lähes) vuosittain vaeltajia ja ulkona liikkujia. Se on valitettavaa. Ja vielä valitettavampaa on, että usein syynä on virhearvio tai huono toimintatapa. Tämän vuoksi kannattaa mielestäni huomioida myös toiminta vaikeissa oloissa tai vastoinkäymisten kohdatessa. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että todetaan keli liian pahaksi ja loikoillaan päivä mukavasti teltan suojissa. Viimeksi tein tällaisen päätöksen Vatnajökull-jäätikön hiihtoreissulla (olimme tuvalla keskellä jäätikköä, ulkona näkyvyys joitain kymmeniä metrejä ja tuuli noin 30m/s) ja sitä ennen Sarekissa (ajoittain näkyvyys <5m, vastatuuli noin 20m/s, puuskissa enemmän).

    Jos mietin omia, monen teidän kokemukseenne verrattuna vähäisiä, talvireissujani, niin telttakaaria on katkeillut kahdesti, liikkumiseen vaikuttaneessa talvimyrskyssä olen ollut varmaankin noin kymmenenä päivänä (joskus leirissä, joskus hiihtäen) ja white out -olosuhteissa hiihtänyt myös kymmenkunta kertaa, joskaan en juuri koskaan kokonaista päivää. Varusteita on hukkunut kaksi: yhteiskäyttöön lainattu Trangian kahva (lumimyrskyssä lumiluolan ulkopuolella olleessa keittiössä) ja yksi irtohihna (hautautui lumeen tai katosi tuulen mukana telttaa pystyttäessä). Huolellisella toiminnalla välttää harmeja.

    Yleensä suojaisessa leirissä pysytteleminen on hankalissa oloissa turvallinen ja järkevä päätös, mutta joskus voi olla parempi

    Minä panostan omillakin reissuillani turvallisuuteen todella paljon, mutta helppoudesta olen valmis välillä joustamaa harjoitellakseni ja kokeillakseni taitojani. Helppouden ja mukavan elämyken näkökulmasta esim. Sarek maaliskuun alussa ei ole mitenkään järkevä valinta, mutta opettavainen se on! Kokemuksen myötä tulee varmuutta ja osaamista ja voi toimia vaikeammissakin oloissa. Mikään ei tietysti pakota ketään tekemään niin. Tärkeintä on, että nauttii ulkoilmasta ja erämaasta.

    #5435
    Elton
    Katsoja

    Kieltämättä on muutamia luontoiluja, joita en välttämättä aloittaisi, jos niistä kiinnostuisin, ilman kokeneempien opastusta. Esimerkkeinä sukellus, vuorikiipeily, kajakkihommat, jne. Perinteinen vaellus,
    ja muukin ulkoilmaelämä nyt ovat tulleet omaan elämääni niin varhaisessa vaiheessa, että koulutus tuntuu hieman etäiselle asialle.

    Jos Korpijaakko jossakin vaiheessa opastaa lapsia tai nuoria niin olisi suotavaa, että jakaisit tietoa luonnosta, sen ilmiöistä, sen arvostuksesta ja kiireettömyydestä. Nuorilla on muutenkin elämässä liikaa suoritettavaa, joten monellekin se hitaampi luontokokemus ilman kilometrejä ja tarkkoja suunnitelmia voisi olla paikallaan.

    Yksi kokemus, joka nuorta ja miksei myös vanhempaakin kulkijaa jalostaa on eksyminen. Mutta mitenpä sen asian sivistyneesti koulutettaville tänä gepsikautena opetat on taas toinen juttu. Muutama rapsakka parhaimmillaan päivän parin mittainen hortoilu jalostaa mieltä ja valmistaa tuleviin seikkailuihin.

    #5436
    Korpijaakko
    Katsoja

    Edellisiin liittyen laajensin hieman tarjontaani, ehkä sellaiselle alueelle, jolla opastuksella ja kursseille on enemmän kysyntää:

    Talvelle 2013 on tarjolla siis myös opastettuja koiravaljakkoretkiä! Koiravaljakoiden lisäksi liikutaan myös suksilla tai lumikengillä ja yöt vietetään eräkämpillä, teltoissa ja lumimajoitteissa. Tammikuun retki antaa myös tarvittavat taustatiedot esim. opastetulle Sarekin hiihtovaellukselle. Kevättalven retket ovat enemmän nautiskelureissuja.

    #5437
    Elton
    Katsoja

    Veikkaisin, että Korpijaska tekee paremman tilin koiriin kuin perinteisiin nojautuvilla retkeilyillä. Etenkin ulkomaankielisiä näyttäisivät valjakkohommat kiinnostavan. Kaikki riippuu tietenkin siitä miten hoidat sen koiraosion; hyvillä soppareilla ostopalveluina vs. omilla koirilla.

    #5438
    Korpijaakko
    Katsoja

    Elton: Niinhän se on, että parhaiten ohjelmapalvelualalla tekee rahaa kun myy mahdollisimman lyhyttä ja vakioitua pakettia mahdollisimman monelle, ja käytännössä ulkomaalaisille kun suomalaisia on liian vähän ja ovat nuukia rahan kanssa kotimaan lomalla. Tuollainen ei kuitenkaan ole itselläni tavoitteena.

    Tällä hetkellä olen siis kuukausipalkollisena Husky Center Kolmiloukossa ja voin sen puitteissa hyödyntää firman koiria ja muita resursseja omiin tuotteisiini. Katsotaan miten se kannattaa. Uskallan väittää, että viikon mittaisia ”tukemattomia” hiihtovaelluksia myymällä ei kukaan onnistu tässä maassa elämään. Valitettavasti.

    #5439
    Korpijaakko
    Katsoja

    Vähän päivitystä tämän aiheen tiimoilta:

    Tilanne on sillä tavalla hyvä, että kaikille hiihtokursseille/-vaelluksille on nyt ilmoittautunut ainakin vähimmäismäärä väkeä ja kaikki kurssit ja vaellukset näyttäisivät toteutuvan! Vapaita paikkoja on kuitenkin myös vielä jäljellä!

    Arktisen hiihtovaeltamisen perusteet; 25.-27.1.2013; Lappeenranta, Etelä-Suomi
    – Arktisen hiihtovaeltamisen jatkokurssi; 1.-9.3.2013; Sarek, Pohjois-Ruotsi
    – Vatnajökull 2013 – Retkikunta halki Euroopan suurimman jäätikön; toukokuu 2013; Vatnajökull, Islanti

    Lisätietoa info-sivuilta.

    #5440
    Ronnie
    Katsoja

    Onnea ja menestystä Korpijaakolle!

    Mutta hieman vain arveluttaa yksi yö Saimalla ”pätevöittää” kahdeksaksi yöksi Sarek`in kaltaiseen ympäristöön? Tunnet ko.kohteen ja sen olot.Mitä voivat olla parhaimmillaan ja pahimmillaan… Tutkinnon suorittaneena tunnet kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluissa.

    Kai olet varannut itsellesi mahdollisuuden Saimaan ”sessiosta reputtaneet jättää rannalle” jatkosta? 😎

    #5441
    Korpijaakko
    Katsoja

    @Ronnie wrote:

    Onnea ja menestystä Korpijaakolle!

    Mutta hieman vain arveluttaa yksi yö Saimalla ”pätevöittää” kahdeksaksi yöksi Sarek`in kaltaiseen ympäristöön? Tunnet ko.kohteen ja sen olot.Mitä voivat olla parhaimmillaan ja pahimmillaan… Tutkinnon suorittaneena tunnet kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluissa.

    Kai olet varannut itsellesi mahdollisuuden Saimaan ”sessiosta reputtaneet jättää rannalle” jatkosta? 😎

    Hyvä huomio ja asia, joka pitää tietysti ottaa toiminnassa huomioon. Lähtökohtaisesti en suosittelisi kenellekään pelkät perusteet suorittaneelle lähtemistä Sarekiin omillaan tai vastaavan kokemuksen omaavien kanssa. Riittävän kokoneessa seurassa tai pätevän oppaan kanssa tilanne on toinen, ja niin asiassa onkin tarkoitus edetä.

    Tiedän, että aiemmin vastaavassa toiminnassa asiakkaiden oma harkintakyky on riittänyt, eikä ketään ole tarvinnut kieltää lähtemästä. Toivoisin, että näin on tulevaisuudessakin, mutta pidätän itselläni oikeuden asiakasvalintaan jos se on asiakkaan turvallisuuden kannalta tarpeen.

    #5442
    Korpijaakko
    Katsoja

    Sen verran vielä mainostan omaa toimintaani täällä, että nyt olisi mahdollisuus voittaa ilmainen Arktisen hiihtovaeltamisen perusteet -kurssi! Kilpailu löytyy blogistani.

    #5443
    Ronnie
    Katsoja

    @Korpijaakko wrote:

    Hyvä huomio ja asia, joka pitää tietysti ottaa toiminnassa huomioon. Lähtökohtaisesti en suosittelisi kenellekään pelkät perusteet suorittaneelle lähtemistä Sarekiin omillaan tai vastaavan kokemuksen omaavien kanssa. Riittävän kokoneessa seurassa tai pätevän oppaan kanssa tilanne on toinen, ja niin asiassa onkin tarkoitus edetä.

    Tiedän, että aiemmin vastaavassa toiminnassa asiakkaiden oma harkintakyky on riittänyt, eikä ketään ole tarvinnut kieltää lähtemästä. Toivoisin, että näin on tulevaisuudessakin, mutta pidätän itselläni oikeuden asiakasvalintaan jos se on asiakkaan turvallisuuden kannalta tarpeen.

    Aivan.
    Kaupallisia retkueita kun tehdään, niin jokupäivä osuu sitten kuitenkin kohdalla se ”tilastotappio”. Hlö ,jonka ei olisi alunperinkään ”pitänyt” lähteä,hlö jonka motiivina saattaa olla vain oman egon pönkitys…( eikä kiinnostus luontoon + kaikkeen positiiviseen ”energiaan”, mitä luonnosta on saatavissa) Rahat tiskiin lyötyään sitten olettaa kaiken tulevan kuten ”manulle illallisen”.

Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
  • Alueelle ‘Talviretkeily’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.

Käytämme evästeitä (cookies) parantaaksemme sivujemme toimintaa ja käyttäjäystävällisyyttä. Jatkamalla sivujen selailua muuttamatta asetuksiasi, sallit evästeiden käytön tällä sivustolla.